Ksenotiimi

Ksenotiimi
Luokka fosfaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava YPO4
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri kellanruskeasta punaruskeaan
Asu prismaattisia tai pyramidimaisia kiteitä, kasaumina tai ruusukkeina
Kidejärjestelmä tetragoninen
Kaksostus harvinaista
Lohkeavuus hyvä prismalohkeavuus
Murros pirstaleinen tai rosoinen
Kovuus Mohsin asteikolla 4–5
Ominaispaino 4,4–5,1
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet yksiakselinen (+)
Kiilto lasikiilto tai pihkakiilto
Taitekerroin nω = 1,72
nε = 1,816–1,827
Kahtaistaitto δ = 0,096–0,107
Ultravioletti fluoresenssi ei ole
Viiru valkoinen
Läpinäkyvyys läpikuultava tai opaakki
Lähteet

Aiheesta muualla

Ksenotiimi Commonsissa

Ksenotiimi, tarkkaan ottaen ksenotiimi-Y, on harvinaisia maametalleja sisältävä fosfaattimineraali. Se on bastnäsiitin ja monatsiitin jälkeen tärkein kaupallisesti hyödynnettävä maametallimineraali.

Kemiallinen koostumus

Ksenotiimi on pääosin yttriumfosfaattia (YPO4). Fosfaatti-ionit ovat koordinoituneet tetraedrin muotoon keskellä olevan Y3+-ionin ympärille, mikä on samankaltainen rakenne kuin esimerkiksi zirkonilla (ZrSiO4).

Ksenotiimissa yttrium voi olla osittain korvautunut toisilla maametalleilla (lantanoideilla), kuten dysprosiumilla, erbiumilla, terbiumilla tai ytterbiumilla, sekä joskus toriumilla tai uraanilla. Tämän takia ksenotiiminäytteet ovat joskus radioaktiivisia.

Ksenotiimista on olemassa harvinaiset analogiset muodot ksenotiimi-Yb ja ksenotiimi-Gd, jotka ovat ytterbiumfosfaattia ja gadoliniumfosfaattia.

Esiintyminen

Ksenotiimia esiintyy laajalti, mutta pienissä määrissä happamissa ja alkalisissa magmakivilajeissa, pegmatiiteissa ja metamorfifissa kivissä. Suomessa sitä on tavattu muun muassa Eurajoen rapakivessä, Eräjärven ja Varalan pegmatiiteissa, ja Ilomantsin Hattuvaarassa Pampalon kultaesiintymän yhteydessä.

Maailmalla sitä on tavattu suurempia määriä Minas Geraisin ja Bahian osavaltioissa Brasiliassa, Coloradossa ja Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa sekä alluviaalisissa esiintymissä Chhattisgarhin ja Karnatakan osavaltioissa Intiassa ja eri puolilla Australiaa.

Historia

Ksenotiimin löysi norjalainen mineralogi Nils Otto Tank Hidran saarelta (nykyisin osa Flekkefjordia) Agderin läänistä Norjasta, ja sen kuvasi tieteelle Jöns Jacob Berzelius vuonna 1824. Nimen ksenotiimi antoi ranskalainen mineralogi François Sulpice Beudant vuonna 1832. Alun perin nimi oli kenotiimi, kreikan sanoista κενός = "turha, tyhjänpäiväinen" ja τιμή = "kunnia", mikä oli pilkallinen viittaus siihen, että Berzelius oli erehtynyt luulemaan mineraalissa ollutta yttriumia uudeksi alkuaineeksi. Ajan mittaan nimi muuttui käytössä muotoon ksenotiimi, jolla nimellä mineraali tunnetaan nykyään.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Hytönen, K.: Suomen mineraalit, s. 181. GTK, 1999. ISBN 951-690-745-8
  2. 1 2 3 4 5 Xenotime-(Y) Mindat.org. Hudson Institute of Mineralogy. Viitattu 4.12.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Jordens, A., Cheng, Y. P. & Waters, K. E.: A review of the beneficiation of rare earth element bearing minerals. Minerals Engineering, 2013, 41. vsk, s. 97–114. doi:10.1016/j.mineng.2012.10.017 ISSN 0892-6875 (englanniksi)

Aiheesta muualla