Kuivakkokasvi eli kserofyytti on kasvi, joka on rakenteellisilta (kseromorfinen) ja fysiologisilta ominaisuuksiltaan sopeutunut selviytymään kuivalla kasvupaikalla.
Kuivakkokasvi eli kserofyytti on kasvi, joka on rakenteellisilta (kseromorfinen) ja fysiologisilta ominaisuuksiltaan sopeutunut selviytymään kuivalla kasvupaikalla.
Kserofyyttejä esiintyy kaikenlaisissa ympäristössä – ei vain niissä, jotka näyttävät kuivilta. Aavikoilla kaktuksilla ja mehikasveilla eli sukkulenteilla on rakenteessa muutoksia, joiden avulla ne kestävät kuivuutta kuivien jaksojen aikana.
Ananaskasvit ovat päällyskasveja eli epifyyttejä, joita löytyy sademetsistä. Ne ovat yhtä lailla kserofyyttejä. Niiden kasvuympäristö puiden latvuksissa on kuiva ja kuuma. Sateen tuoma vesi valuu alas kasvien ulottumattomiin, ja auringon paahde on jatkuvaa, koska varjoja ei juurikaan ole. Lämpötila siellä saattaa olla yli 30 °C ja ilmankosteus alle 60 %.
Useilla kasveilla, jotka elävät arktisilla alueilla, on myös kserofyyttisiä ominaisuuksia, koska vesi on pitkän aikaa jäässä. Kserofyyttejä on myös hiekkarannoilla, kivisillä rannikoilla sekä hiekkadyyneillä.
Kserofyytin ominaisuuksia ovat veden vähäinen haihduttaminen, mutta samalla mahdollisimman suuren vesimäärän säilyttäminen. Kserofyyttien vastakohtana ovat kosteikkokasvit eli hydrofyytit, joiden pitää päästä eroon liiasta vedestä.
