Lavotškin LaGG-3

LaGG-3

Lavotškin-Gorbunov-Gudkov LaGG-3 (ven. Лавочкин-Горбунов-Гудков ЛаГГ-3) oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone. Se oli kehitetty edelleen LaGG-1 koneesta.

Vuoden 1939 alussa Neuvostoliiton johto järjesti suunnittelukilpailun, jossa pyrittiin luomaan hävittäjälentokone, jossa otetaan huomioon Espanjan sisällissodan kokemusten analyysi muun muassa Saksan Messerschmitt Bf 109 -hävittäjästä. Tuloksena oli kolme konetta: I-26, joka sai sarjatuotannossa nimen Jak-1, I-61, joka sai sarjatuotannossa nimen MiG-1 ja I-26, joka sai sarjatuotannossa nimen LaGG-1. LaGG-1:n suunnittelivat Semjon Lavotškin, V. Gorbunov ja M. Gudkov. Ensimmäinen LaGG-1:n prototyyppi I-22 lensi 30. maaliskuuta 1940.

Alas ammuttu neuvostoliittolainen LaGG-3 -hävittäjä Nurmoilan metsässä maaliskuussa 1942.

LaGG-1:n ongelmana oli moottoritehon puute, jota pyrittiin korjaamaan korvaamalla 1 050 hv:n Klimov M-105P -moottori tehokkaammalla 1 210 hv:n M-105PF -moottorilla, jolloin syntyi malli LaGG-3. Vain noin 100 Lagg-1 -konetta valmistettiin. Koneen rakennetta ja aseistusta kevennettiin. LaGG-3:ta parannettiin koko se valmistuksen ajan, mikä johti 66 eri versioon 6 200 rakennetun koneen aikana. Ongelmat korjasi viimein uusi moottori, jolloin konetyyppi muuttui La-5:ksi

Tekniset tiedot (LaGG-3)

Yleiset ominaisuudet

LaGG-3

Suorituskyky

Aseistus

Käyttö Suomessa

Suomen ilmavoimat saivat jatkosodassa sotasaaliiksi useita pakkolaskun tehneitä LaGG-3- hävittäjälentokonetta, joista kolme korjattiin lentokuntoon vuosina 1942–1943. LaGG-3 oli ilmavoimien käytössä 29. tammikuuta 1945 asti. Käyttäjinä oli joulukuuhun 1944 saakka Lentolaivue 32, sen jälkeen Hävittäjälentolaivue 11. Niillä saavutettiin yksi ilmavoitto.

Lähteet

Aiheesta muualla