Laamannikunta (ruots.lagsaga) on Ruotsissa käytössä ollut historiallinen oikeuspiiri, joka on tuomiokunnan vanhempi tyyppi. Alun perin laamannikunta tarkoitti aluetta, jossa tietty maakuntalaki oli voimassa ennen kuin ensimmäiset koko Ruotsia koskeneet lait säädettiin.
Ruotsin keskiaikaiset laamannikunnat
Keskiaikaisten rajojen mukainen Ruotsi (ilman Suomea) oli jaettu seuraaviin laamannikuntiin:
Öölannin laamannikunta, johon kuului Öölannin maakunta. Siellä sovellettiin Itä-Götanmaan maakuntalakia ennen oman maakuntalain tuloa ja Öölannin laamannin päätöksistä voitiin valittaa Itä-Götanmaan laamanille.
Vuonna 1559 perustettiin lisäksi Smålandin laamannikunta, johon tuli kuulumaan kaksitoista kihlakuntaa Smålandin maakunnan pohjois- ja itäosasta. Aikaisemmin ne olivat kuuluneet Itä-Götanmaan laamannikuntaan. Vuonna 1631 Smålandin laamannikunta ja Öölannin laamannikunta yhdistettiin Kalmarin läänin laamannikunnaksi.