| Laguunitoka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Hammaskarppikalat Cyprinodontiformes |
| Alalahko: | Cyprinodontoidei |
| Heimo: | Toat Goodeidae |
| Suku: | Allotoca |
| Laji: | diazi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Allotoca diazi |
|
Laguunitoka (Allotoca diazi) on äärimmäisen uhanalainen kalalaji. Se elää vain Meksikossa makeassa vedessä. Se voi kasvaa 10 cm pitkäksi.
Laguunitoka on kotoperäinen Meksikon Michoacánin osavaltiossa, jossa sitä esiintyy Lago de Pátzcuaron vesistössä. Aikaisemmin se tunnettiin Pátzcuaro-järvestä ja joistakin siihen laskevista sivujoista, mutta näyttää nyt kadonneen itse järvestä.
Laguunitoka elää lähellä pohjaa, mutta nousee joskus lähemmäs pintaa syömään. Se elää tiheissä kasvillisuuskerroksissa lähellä rantaa, järvissä, lähteistä vetensä saavissa puroissa ja lammissa. Kuten kaikki Allotoca-lajit, se on pääasiassa lihansyöjä ja syö pieniä selkärangattomia.
Laguunitoka pääasialliset uhkat ovat veden saastuminen ja alueen kaupungistuminen, mukaan lukien matkailun laajeneminen, ja vieraslajien leviäminen alueelle. Isobassin istuttaminen vuonna 1933 sekä karpin ja tilapian istuttaminen 1970-luvulla on osaltaan syrjäyttänyt järven alkuperäisiä lajeja. Vesihyasintti peittää kanavien pinnan, mikä vähentää veden virtausta ja häiritsee kaasujen vaihtoa. Lisäksi, koska kyseessä on lihansyöjälaji, elinympäristöjen lisääntyvä sameus vähentää ravinnon löytämismahdollisuuksia, mikä on erityisesti ongelma poikasille.