Lankakunta eli salokunta oli Itä-Suomessa sijainneilla lahjoitusmailla joillakin paikkakunnilla käytössä ollut nimitys yhden tai useamman kylän tilojen muodostamalle yhteisölle, joka omisti yhteisiä metsiä ja muita alueita, kuten kalastusalueen. Tällaisia yhteisöjä muodostettiin 1600-luvulta lähtien lähinnä Käkisalmen läänissä.