| Lassi Nummi | |
|---|---|
Lassi Nummi lokakuussa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1928 Helsinki |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 2012 (83 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija, kääntäjä, professori |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Jukka Kangas |
| Kirjallinen suuntaus | modernismi |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lauri (Lassi) Juhani Yrjönpoika Nummi (9. lokakuuta 1928 Helsinki – 13. maaliskuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä, jonka omasta tuotannosta suurin osa on modernia runoutta. Hän käytti myös kirjailijanimeä Jukka Kangas.
Nummen laajan tuotannon ensimmäiset teokset, kaksi runokokoelmaa ja proosateos Maisema, julkaistiin vuonna 1949. Paitsi kirjailijana ja esseistinä Nummi toimi muun muassa Uuden Suomen kulttuuritoimittajana ja Suomen kirjailijaliitossa. Nummi oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja vuosina 1983–1988. Raamatunkäännöskomitean työhön Nummi osallistui 1973–1990.
Nummen puoliso oli ylihoitaja Pirkko Nummi (1921–2018).
Nummi kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta vuonna 1948. Hänet vihittiin Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi 1986 ja teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 2000. Taiteilijaprofessori hän oli vuosina 1990–1995.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura myönsi Nummelle vuonna 2006 Aleksis Kiven rahaston palkinnon hänen kirjallisesta elämäntyöstään. Kirjallisuuden valtionpalkinnon hän on saanut viisi kertaa. Helmikuussa 2008 Nummelle perustettiin nimikkoseura häntä juhlistavan seminaarin yhteydessä.
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Lassi Nummelle Suomen Leijonan Pro Finlandia -kunniamerkin 6.12.1972.
Lassi Nummen vanhemmat olivat rovasti Yrjö Alarik Nummi ja Ida Maria Mahlberg. Nummen kaksi poikaa ovat elokuva- ja teatteriohjaaja Ilari Nummi ja ohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija Markus Nummi. Nummen kaksi veljeä olivat muotoilija Yki Nummi ja säveltäjä Seppo Nummi.
Nummi kuoli 13. maaliskuuta 2012 Haartmanin sairaalassa Helsingissä 83-vuotiaana.
Nummi tuli julkisuuteen vuonna 1949 kolmella teoksella vajaan vuoden sisällä. Ne olivat runokokoelma Intohimo olemassaoloon, proosateos Maisema ja kiinalaissävyinen kuvitettu runokirja Vuoripaimen. Nummi oli modernistien aikalainen, mutta ei kuulunut kiinteästi tähän taidesuuntaan. Hän oli romantikko, joka pyrki korukuvioituun ja musikaalisrytmiseen ilmaisuun. Selvimmin tämä näkyy hänen kokoelmassaan Chaconne (1956). Hän siirtyi kuitenkin 1960-luvulla kohti mietiskelevämpää ja yhteiskunnallisempaa runoa, jota kriitikko Pekka Tarkka nimitti porvarillisen onnen puolustukseksi. Kymmenen vuotta myöhemmin Nummen runoihin tuli hänen läheistensä poismenojen takia menetyksen, muistojen ja olemassaolon pohdintaa. Kaikki edelliset vaiheet yhdistävää synteesiä on kokoelmissa Kaksoiskuva (1982) ja Hiidentyven (1984). Seuraaviin runokokoelmiinsa Nummi toi entistä enemmän raamatullista ainesta, mihin vaikutti hänen työnsä raamatunkäännöskomitean jäsenenä.
Koko Nummen tuotannon läpi kulkevia teemoja ovat humaanisuus, suvaitsevuus, hiljaisuus sekä luonnon ja kulttuurin arvostus.

