Lauri August Pakarinen (27. tammikuuta 1886 Karttula – 28. kesäkuuta 1947 Huopalahti) oli suomalainen näyttelijä ja taiteilija.
Pakarinen lausui runoja ja esiintyi etenkin kotiseutunsa Karttulan työväenyhdistyksessä 1900-luvun alussa. Hän kävi 1907–1909 Suomen kansallisteatterin oppilaskoulussa ja tuli sitten näyttelijäksi Kansan Näyttämölle, jossa hän oli lähes kymmenen vuotta. Pakarinen siirtyi sen jälkeen Tampereen Teatteriin. Sittemmin hän esiintyi omilla kiertueillaan ympäri Suomea ja lisäksi oli mukana useilla muidenkin kiertueilla. Pakarinen oli lähinnä koomikko ja esiintyi lukuisissa huvinäytelmissä. Hänen tunnettuja operettiosiaan olivat Ponin Mustalaisruhtinattaressa ja Popiel Puolalaisessa veressä. Draamaosista tunnetuin oli Oswaldin osa Ibsenin näytelmässä Kummittelijat. Pakarinen vietti 25-vuotistaitelijajuhlaansa maaliskuussa 1936 Helsingissä Balderin salissa. Ohjelmaan kuului lausuntaa ja Arthur Schnitzlerin yksinäytöksinen näytelmä Viimeiset naamiot, jossa Pakarinen esitti kuolevan sanomalehtimies Rademacherin osan.
Pakarinen esiintyi Matti Luonnon roolissa Kalle Kaarnan vuonna 1936 ohjaamassa elokuvassa Tee työ ja opi pelaamaan.
Helsingin Sanomat kertoi 4. syyskuuta 1935, että Pakarinen olisi kuollut 50-vuotiaana sydänkohtaukseen. Uutinen paljastui seuraavana päivänä perättömäksi. Sen takana oli ollut Pakarisen veljenä puhelimessa esiintynyt mies.
Vuonna 1942 Pakarinen tuomittiin puolen vuoden vankeuteen vietyään Helsingin rautatieasemalle nukahtaneen miehen päästä turkishatun.