Lehtorousku (Lactifluus bertillonii, syn. Lactarius bertillonii) on jalorouskuihin kuuluva sienilaji. Toisin kuin useimmat rouskut, lehtorousku ei kelpaa ryöpättynäkään syötäväksi, koska sen kitkeryys on niin voimakasta.
Aikaisemmin lehtorousku luokiteltiin rouskujen (Lactarius) sukuun, mutta nykyään se luokitellaan jalorouskujen (Lactifluus) sukuun.
Ulkonäkö
Lehtorouskun lakki on laakean suppilomainen, nukkapintainen ja himmeän liidunvalkoinen tai kermankellertävä. Lakki kasvaa 10–25cm leveäksi. Lakin reuna on pitkään sisäänkiertynyt. Heltat ovat johteiset, paksut ja väriltään valkoiset tai kellanvalkoiset. Jalka on lyhyt, tukeva ja 3–8cm pitkä. Malto on valkoista. Heltoista tihkuva maitiaisneste on valkoista, kuivuessaan kellertyvää ja äärimmäisen kirpeää. Sieni kerää maasta helposti kariketta, sillä sen lakki kehittyy suureksi maan alla.
Lehtorousku kasvaa elo–syyskuussa Suomessa maan etelä- ja keskiosissa. Se on yleinen vain paikoittain. Kasvupaikkoja ovat lehtomaiset metsät, puistot ja sekametsät. Lehtorousku on tammen ja koivun juurisieni.
Syötävyys
Lehtorousku ei kelpaa syötäväksi, koska sen maku on niin polttavan kirpeä. Kirpeyden aiheuttama polte tuntuu suussa pitkään eikä se katoa pitkälläkään keittämisellä. Laji ei kuitenkaan ole myrkyllinen.
