Leinikit

Leinikit
Niittyleinikin (Ranunculus acris) kukka.
Niittyleinikin (Ranunculus acris) kukka.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Alaheimo: Ranunculoideae
Tribus: Ranunculeae
Suku: Leinikit Ranunculus
L.
Synonyymit

(vaihtelee eri lähteissä)
Katso myös

  Leinikit Wikispeciesissä
  Leinikit Commonsissa

Leinikit eli aitoleinikit (Ranunculus) on leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 2000 lajia, joista suurin osa kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon viileillä ja lauhkeilla alueilla.

Kasvit ovat pääasiassa ruohomaisia ja yleensä monivuotisia, kirkkaan valko- tai keltakukkaisia. Kukat ovat yksittäin. Verho- ja terälehtiä kukassa on yleensä viisi. Terälehdet ovat usein kiiltäviä ja niiden tyvessä on mesikuoppa. Valkokukkaisilla on kuitenkin keltaterälehtisten tapaan keltainen keskus. Pieni osa lajeista on yksivuotisia, tai esimerkiksi puna- tai oranssiterälehtisiä. Leinikkien hedelmät ovat pähkylöitä.

Kaikki leinikit sisältävät tuoreina myrkyllisiä yhdisteitä. Glykosideihin kuuluva ranunkuliini hajoaa haihtuvaksi protoanemoniiniksi. Kasvien kitkerän maun vuoksi eläimet kuitenkin jättävät ne yleensä syömättä. Naudat ja hevoset saattavat syödä vahingossa leinikkejä, jos pienikokoisia kasveja kasvaa korkeassa ruohikossa.

Leinikkien myrkyllisyys katoaa kasvin kuivuessa, joten niitä sisältävä kuivaheinä ei ole myrkyllistä.

Leinikkilajeja

Suomessa tavattuja leinikkilajeja:

Muita leinikkilajeja:

Plants of the World Onlinen mukaan leinikkeihin kuuluvat myös:

Eri sukuihin siirrettyjä leinikkilajeja:

Lähteet

  1. ↑ Stevens, P. F.: Ranunculaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 19.9.2022. (englanniksi)
  2. 1 2 Govaerts, R. et al.: Ranunculus L. Plants of the World Online. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Ranunculus L. GBIF. Viitattu 19.9.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
  5. ↑ R. Hill, Ruth Van Heyningen: Ranunculin: the precursor of the vesicant substance of the buttercup. Biochemical Journal, elokuu 1951, 49. vsk, nro 3, s. 332–335. PubMed:14858339 ISSN 0264-6021 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ G.D. Shearer: Some Observations on the Poisonous Properties of Buttercups. The Veterinary Journal, tammikuu 1938, 94. vsk, nro 1, s. 22–32. doi:10.1016/s0372-5545(17)36455-6 ISSN 0372-5545 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ N. J. Turner: Counter-irritant and other medicinal uses of plants in Ranunculaceae by native peoples in British Columbia and neighbouring areas. Journal of Ethnopharmacology, heinäkuu 1984, 11. vsk, nro 2, s. 181–201. PubMed:6387285 doi:10.1016/0378-8741(84)90038-2 ISSN 0378-8741 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ H. P. Therrien, M. Hidiroglou, L. A. Charette: Note on the toxicity of tall buttercup (Ranunculus acris L.) to cattle. Canadian Journal of Animal Science, kesäkuu 1962, 42. vsk, nro 1, s. 123–124. doi:10.4141/cjas62-021 ISSN 0008-3984 Artikkelin verkkoversio.
  9. 1 2 3 Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
  10. 1 2 Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  11. ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Ranunculus finto.fi.

Aiheesta muualla