| Lepidotes | |
|---|---|
Lepidotes elvensiksen fossiili |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Luuhaukikalat Lepisosteiformes |
| Suku: | †Lepidotes Agassiz, 1832 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Lepidotes (aikaisemmin Lepidotus) on sukupuuttoon kuollut luuhaukikalojen suku varhaisjurakauden toarcis-vaiheelta. Fossiileja on löydetty merellisistä sedimenteistä Ranskasta, Englannista ja Saksasta. Sukuun luettiin aiemmin monia lajeja jotka on siirretty omiin sukuihinsa.
Lepidotes oli kehittänyt uuden leukamekanismin, jonka avulla se pystyi syömään eri tavalla kuin aiemmat kalat. Sen yläleuanluut olivat lyhentyneet eivätkä kiinnittyneet poskiluuhun, jonka ansiosta se pystyi muodostamaan suunsa putkeksi nykyisen karpin tapaan. Tämä mahdollisti sen, että se pystyi imemään sisään saaliinsa suuremmalta etäisyydeltä, kuin aiemmat kalat pystyivät. Lisäksi sen tappimaiset hampaat pystyivät murskaamaan nilviäisten kuoret.
Useassa löydetyssä Lepidotes-fossiilissa on selkeitä ihonpainaumia, jotka osoittavat sen paksujen, vinoneliönmuotoisten suomujen päällä olleen kova, valoa heijastava kiillepeite. Sen ansiosta kala näytti elävänä hohtavalta.
Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa suuri osa Lepidotes-lajeista eroteltiin omiin sukuihinsa. Alla oleva kladogrammi näyttää omiin sukuihinsa siirretyt lajit.
| Ginglymodi |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||