Licinio Refice (12. helmikuuta 1883 Patrica – 11. syyskuuta 1954 Rio de Janeiro) oli italialainen säveltäjä, kapellimestari, kirkkomuusikko ja pappi.
Refice opiskeli Roomassa urkujensoittoa ja sävellystä. Hän sai diplominsa vuonna 1910. Samana vuonna hänet vihittiin papiksi. Refice opetti vuosina 1910–1950 Paavillisessa kirkkomusiikki-instituutissa ja oli vuosina 1911–1947 Santa Maria Maggioren maestro di cappella. Hän oli säveltäjä, kuoromestari Lorenzo Perosin ystävä ja ihailija. Reficen tuotantoon kuuluu muun muassa oopperoita, oratorioita, kantaatteja, kymmeniä messuja ja muita kirkkomusiikkiteoksia, kuten Stabat Mater (1917) ja Te Deum (1918). Hän sävelsi myös maallisia lauluja. Osa aikalaisista piti Reficen kirkkomusiikkiteoksia liian draamallisina hengelliseksi musiikiksi.
Reficen teoksista erityisen tunnetuksi tuli ooppera Cecilia (1922–1923), jonka esitystä johtaessaan hän kuoli Brasiliassa vuonna 1954. Refice teki kapellimestarina esiintymisiä Euroopassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikoissa.