Liittoutuneet

Tausta

Britannia, Ranska ja Puola solmivat ennen toisen maailmansodan syttymistä 6. huhtikuuta 1939 sotilaallisen liiton. Myös Neuvostoliitto otettiin mukaan neuvotteluihin, jotka kuitenkin epäonnistuivat. Neuvostoliitto solmi sitten hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa. Liittoutuneiden puolelle sotaan liittyi Kiina 9. joulukuuta 1941, Neuvostoliitto 22. kesäkuuta 1941 ja Yhdysvallat 8. joulukuuta 1941.

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota alkoi Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Tämän jälkeen Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Britannian lisäksi myös useat Brittiläisen kansainyhteisön maat julistivat sodan Saksalle ja lähettivät joukkoja sitä vastaan: Australia, Kanada, Etelä-Afrikka ja Uusi-Seelanti. Britannian ja Alankomaiden siirtomaat taistelivat emämaidensa osana.

Ranska antautui Saksalle 22. kesäkuuta 1940. Saksan perustamasta nukkevaltiosta Vichyn Ranskasta tuli de facto osa akselivaltoja heinäkuussa 1940. Vapaan Ranskan pakolaishallituksen joukot olivat pienemmät kuin muiden liittoutuneiden. Ranskan siirtomaissa käytiin taisteluja Vapaan Ranskan ja Vichyn Ranskan kesken, tai Vichyn Ranskan ja Britannian sekä Yhdysvaltojen kanssa. Brittien heinäkuussa 1940 Ranskan laivastoa vastaan tekemä hyökkäys, jossa kuoli satoja merimiehiä, aiheutti merkittävää brittien vastaista mielialaa Vichyn Ranskan asevoimissa ja siirtomaissa vuosien ajan. Vapaan Ranskan lisäksi myös useat toiset akselivaltojen miehittämät maat jatkoivat taistelua pakolaishallitusten ja vastarintaliikkeiden muodossa: Alankomaat, Belgia, Jugoslavia, Kreikka, Luxemburg, Norja, Puola, Tanska ja Tšekkoslovakia.

Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941. Se oli onnenpotku Yhdistyneelle kuningaskunnalle, joka oli käytännössä yksin joutunut pitämään puoliaan natsi-Saksaa vastaan. Pääministeri Winston Churchill toivotti radiopuheessaan Neuvostoliiton tervetulleeksi Hitlerin-vastaiseen rintamaan. Maat solmivat keskinäisen yhteistyösopimuksen 12. heinäkuuta 1941 Moskovassa.

Elokuussa 1941 Winston Churchill ja Franklin D. Roosevelt tapasivat Newfoundlandin edustalla ja antoivat yhteisen julkilausuman sotatavoitteistaan, niin sanotun Atlantin julistuksen. Yhdysvallat sitoutui lokakuussa 1941 toimittamaan Neuvostoliitolle elintarvikkeita ja sotamateriaalia. Japanin tehtyä 7. joulukuuta 1941 iskun Pearl Harboriin Yhdysvallat liittyi mukaan akselivaltojen vastaiseen taisteluun julistamalla 8. joulukuuta sodan Japanille. Saksa puolestaan julisti sodan Yhdysvalloille 11. joulukuuta 1941.

Pearl Harborin jälkeen Churchill matkusti yhdessä suuren seurueensa kanssa tapaamaan Rooseveltia Washingtoniin. Liittoutuneiden koalition virallinen muodostaminen tapahtui Washingtonissa 1.–2. tammikuuta 1942, kun jäsenmaat allekirjoittivat yhteisen julistuksen. Asiakirja tunnetaan nimellä "Declaration by United Nations". 1. tammikuuta 1942 lähtien liittoutuneita nimitettiin virallisissa yhteyksissä ”yhdistyneiksi kansakunniksi”. Nämä valtiot nousivat myös sodan jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyviksi jäsenvaltioiksi.

Yhdistyneiden kansakuntien sopimuksen alkuperäiset allekirjoittajat 1. tammikuuta 1942 olivat: Alankomaat, Australia, Belgia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Etelä-Afrikka, Guatemala, Haiti, Honduras, Intia, Jugoslavia, Kanada, Kiina, Kreikka, Luxemburg, Neuvostoliitto, Nicaragua, Norja, Panama, Puola, Tšekkoslovakia, Uusi-Seelanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Muut toisen maailmansodan aikaiset allekirjoittajat olivat aikajärjestyksessä: Meksiko, Filippiinit, Etiopia, Irak, Brasilia, Bolivia, Iran, Kolumbia, Liberia, Ranska, Ecuador, Peru, Chile, Uruguay, Turkki, Egypti, Syyria ja Libanon. Näiden valtioiden osallistuminen sotatoimiin jäi lähinnä symboliseksi.

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton välinen liittosopimus allekirjoitettiin 26. toukokuuta 1942 Lontoossa. Muut liittoutuneet eivät osallistuneet sopimusneuvotteluihin. Sopimusosapuolten välisen sotilaallisen liiton oli määrä kestää sodan loppuun ja poliittisen liiton seuraavat kaksikymmentä vuotta. Poliittinen liitto ei kuitenkaan kestänyt sovittua aikaa, vaan katkesi kylmän sodan puhkeamiseen.

Suurin osa Saksan divisioonista taisteli itärintamalla puna-armeijaa vastaan. Strategisesti tärkeä kysymys toisen rintaman avaamisesta oli aiheena Moskovan ulkoministerikonferenssissa syksyllä 1943 ja sitä seuranneessa Teheranin konferenssissa. Toinen rintama avattiin kesäkuussa 1944 Ranskaan, kun länsiliittoutuneet toteuttivat Normandian maihinnousun.

Heinäkuussa 1944 aloitettiin Brasilian 25 300 miehen joukon laivaaminen Italiaan, jossa he osallistuivat taisteluihin marraskuusta alkaen. Mongolian sotilaita osallistui sotaan neuvostoliittolaisten tukena ensin Saksaa ja sitten Japania vastaan. Irlannin tasavaltaan viitattiin ”neutraalina liittolaisena”. Sodan loppupuolella myös Ruotsi oli kallistuneena liittoutuneiden puolelle, vaikka se oli puolueeton.

Ensin Britannian ja sitten Yhdysvaltain miehittämä Islanti julistettiin vuonna 1944 itsenäiseksi miehitetystä Tanskasta. Saksalaisten Grönlantiin perustamat tukikohdat tuhottiin, ja alue säilyi liittoutuneilla.