| Limanuljaska | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Gomphidiaceae |
| Suku: | Limanuljaskat Gomphidius |
| Laji: | glutinosus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Limanuljaska (Gomphidius glutinosus) on kuusimetsissä kasvava hyvä ruokasieni.

Limanuljaskan lakki on violetinharmaa ja paksulimainen. Nuoret limanuljaskat voivat olla miltei kokonaan liman peitossa. Sen leveys on 5–15 senttimetriä. Lakin alapuolella on harvat, johteiset ja vanhemmiten tummuvat heltat. Tästä huolimatta se on läheisempää sukua tateille kuin useimmille helttasienille. Jalka on 4–10 senttimetriä pitkä, valkoinen ja tyvestä sitruunankeltainen. Malto on valkoista ja itiöpöly mustaa. Sienen haju ja maku on mieto.
Limanuljaska esiintyy yleisenä Euroopan laukeilla ja boreaalisilla alueilla. Sitä tavataan myös Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Limanuljaskaa tavataan yleisenä koko Suomessa mutta se harvinaistuu Lapissa. Laji esiintyy tuoreissa kuusi- ja sekametsissä usein metsäteiden ja polkujen varrella. Tyypillisin kasvuaika on elokuusta syyskuuhun.
Limanuljaska on hyvä ruokasieni, mutta sitä on aliarvostettu nimensä takia. Limanuljaskan limakerros poistetaan nylkemällä. Sienen voi halkaista, jolloin limakerroksen saa irti. Lima kannattaa poistaa jo metsässä.
Kypsennettäessä limanuljaska mustuu ja sen maku on hieman hapan. Sieni ei sovellu säilöttäväksi.
Ennen vanhaan sanottiin, ettei limanuljaska sovi munuaistautisille, koska siinä on oksaalihappoa.