Linux-jakelu

Linux-jakeluiden sukupuu

Linux-jakelu tai GNU/Linux-jakelu (distribuutio tai distro) tarkoittaa Linux-käyttöjärjestelmää, jonka muodostaa kokoelma ohjelmia, ohjelmistoja, kirjastoja sekä Linux-ydin.

SuSE määrittelee Linux-jakelun käyttöjärjestelmäksi, joka on koottu komponenteista, joita kehittävät useat eri avoimen lähdekoodin projektit ja ohjelmoijat. Linux-jakeluun kuuluvat Linux-ydin, GNU-komentorivityökalut, työpöytäympäristö, paketinhallintajärjestelmä, asennusohjelma ja eri palveluita. Komponentit kehitetään toisistaan riippumatta ja jaetaan lähdekoodina. Yhdessä jakelussa voi olla tuhansia ohjelmistopaketteja. Jakelut voivat olla kaupallisesti tuettuja tai täysin yhteisön kehittämiä. Yhteisön kehittämällä jakelulla tarkoitetaan pääasiallisesti avoimen lähdekoodin kehittäjien ylläpitämää jakelua. Pääasiallinen ero kaupallisen ja yhteisön jakelun välillä on päätös siitä, mikä on tärkeää käyttäjille, joka voi tarkoittaa avustajien tai asiakkaiden tarpeita. Jakelussa on mukana keskeisiä ja valinnaisia kompontteja, jotka muodostavat kokonaisen käyttöjärjestelmän. Eroja ovat muun muassa missä niitä voi käyttää, miten niitä tuetaan, miten ohjelmistopäivitykset käsitellään, ja mitä komponentteja niissä on mukana.

Monet jakelut perustuvat useasti johonkin toiseen Linux-jakeluun ja niiden pakettivarastoihin. Perusjakeluita ovat Debian, Red Hat (ja siitä eriytynyt Fedora), Slackware ja SuSE. Varsinkin Debian on perustana useissa jakeluissa, kuten Ubuntussa johdannaisineen.

Jakelupaketit voivat käyttää eri pakettihallintajärjestelmiä kuten APT, RPM tai Portage.

Jakeluiden standardointiin on julkaistu ISO-standardi Linux Standard Base.

Eräät jakelut ovat suunnattu CD-ROMilta tai DVD:ltä suoraan käytettävänä Live-CD:nä, jolloin tietojen tallentamiseen tarvitaan muu massamuistilaite.

Merkittävimpiä Linux-jakeluja Distrowatch-sivuston mukaan:

Erityisen pieneen kokoon keskittyviä jakeluita ovat muun muassa Tiny Core Linux ja Puppy Linux.

Linux-ydintä käyttäviä käyttöjärjestelmiä ovat Android ja ChromeOS, mutta näitä ei yleensä lasketa Linux-jakeluiksi johtuen muista käytössä olevista ratkaisuista. ChromeOS on saanut kyvyn suorittaa Android- ja Linux-sovelluksia.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Linux Distribution suse.com. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Sidrah Abdullah & Hiks Gerganov: What Are Linux Distributions? baeldung.com. 19.3.2025. Viitattu 31.8.2025. (englanniksi)
  3. ↑ What's the best Linux distro for you? redhat.com. 3.1.2023. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
  4. ↑ What is Linux? oracle.com. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
  5. ↑ ISO/IEC 23360-1:2006 ISO. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Jonathan Corbet: Debating overlayfs lwn.net. 15.6.2011. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Top Ten Distributions distrowatch.com. Arkistoitu (englanniksi)
  8. 1 2 The Daemon, the GNU and the Penguin, by Dr. Peter H. Salus - Ch. 20 Groklaw. Arkistoitu 10.6.2007. Viitattu 25.11.2017.
  9. ↑ UNIX 03 Open Group. Viitattu 19.1.2017.
  10. ↑ Rodolfo Mondion: Euler OS - Huawei Enterprise Linux boot-r.com. 11.4.2017. Arkistoitu 10.9.2019. Viitattu 10.9.2019. (englanniksi)
  11. ↑ UNIX 03 opengroup.org. Viitattu 10.9.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Steven Vaughan-Nichols: Debunking four myths about Android, Google, and open-source zdnet.com. 18.2.2014. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Kernel Design chromium.org. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  14. ↑ JR Raphael: Linux apps on Chrome OS: An easy-to-follow guide computerworld.com. 10.9.2020. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)