Loimukoivu on koivussa ilmenevä ominaisuus tai ”vika”, joka saa puun syyt muodostamaan erityisen aaltoilevan tai loimuavan kuvion. Loimuaminen on yleisintä koivulle, mutta samaa ilmiötä esiintyy myös muissa havu- ja lehtipuissa. Loimupuussa puun solukkorakenne on normaali, mutta syiden suunta vaihtelee aaltomaisesti säteen ja/tai tangentin suunnassa puuaineessa. Loimuominaisuus on tavallisesti rauduskoivun muunnos, samaan tapaan kuin visakoivu on muunnos, ei oma puulajinsa.
Loimukoivu on melko harvinaista. Sitä syntyy vanhoissa sekametsissä, ja sen tunnistaa rauduskoivun aaltoilevasta ja vahvasta kaarnasta rungon tyvessä. Koska puulajia on vaikea saada, ja sille olisi kysyntää ulkomailla saakka, on loimukoivua myös kloonattu ja tuotettu uusia taimia Taimityllilän taimitarhalla vuonna 2016. Taimia on sitten istutettu esimerkiksi hämeenlinnalaisen Harvialan kartanon puutarhaan.
Loimuakoivua käytetään muun muassa huonekaluissa ja kitaroiden rungossa. Vielä 1920-luvulla loimukoivu oli suosittu huonekalupuu. Uudet tuulet eli funktionalismin tulo muutti tilannetta. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 1931 valmistuneen Eduskuntatalon huonekaluista suuressa osassa on käytetty loimukoivua, tummaksi käsiteltynä. Huonekaluista useat ovat sisustusarkkitehti Birger Hahlin suunnittelemia. Loimukoivu tummana on tunnusomaista myös 1978 valmistuneen Eduskunnan kirjaston sisustuksessa, ja sitä on käytetty vaaleana uusimmassa, vuonna 2004 valmistuneessa eduskunnan kiinteistössä eli Pikkuparlamentissa. Eduskuntatalon vuonna 2017 valmistuneen peruskorjauksen yhteydessä kunnostettiin ja entisöitiin tuhansia huonekaluja sekä suuri määrä ovia. Lukuisissa ovissa kiiltävä, tummaksi käsitelty loimukoivuinen elävä pinta on saatu näkyviin lukuisten lakkakerrosten alta.