Lomustiini

Lomustiini
Lomustiini
Lomustiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-(2-kloorietyyli)-3-sykloheksyyli-1-nitrosourea
Tunnisteet
CAS-numero 13010-47-4
ATC-koodi L01AD02
PubChem CID 3950
DrugBank DB01206
Kemialliset tiedot
Kaava C9H16N3ClO2 
Moolimassa 233,698
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 90 °C
Liukoisuus veteen 0,111 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus Lähes 100 %
Proteiinisitoutuminen 50 %
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 1,5 h (lomustiini)
16–48 h (aktiiviset metaboliitit)
Ekskreetio Virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(US)

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Lomustiini (C9H16N3ClO2) on nitrosoureajohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä solunsalpaajana syöpien hoitoon.

Ominaisuudet ja käyttö

Huoneenlämpötilassa lomustiini on keltaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin huonosti veteen ja paremmin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, asetoniin ja kloroformiin.

Lomustiini kykenee rasvaliukoisena aineena läpäisemään veri-aivoesteen. Yhdistettä käytetään eräiden aivosyöpien, etäpesäkkeitä tekevän melanooman, rintasyövän, Hodgkinin lymfooman, myelooman, keuhkosyövän, munasarjasyövän ja haimasyövän hoitoon. Eläinlääketieteessä sitä käytetään aivokasvaimien ja ruuansulatuselimistön kasvainten hoitoon. Lomustiini kuuluu vaikutusmekanismiltaan alkyloiviin yhdisteisiin. Se alkyloi DNA:ta ja RNA:ta sekä ristisilloittaa niitä. Se estää myös eräiden solutoimintojen kannalta tärkeiden entsyymien toimintaa liittämällä niihin formyyliryhmän. Näiden vaikutusten vuoksi syöpäsolujen lisääntyminen estyy ja syöpäsolut kuolevat. Lomustiini poikkeaa muista nitrosoureoihin kuuluvista solunsalpaajista siten, että sitä annostellaan suun kautta. Usein lääkeainetta käytetään yhdistelmähoitona prokarbatsiinin ja vinkristiinin kanssa. Hoitojakso lomustiinilla kestää noin 4–6 viikkoa. Lisäksi käytetään leikkausta ja sädehoitoa.

Haittavaikutukset

Merkittävin lomustiinin haittavaikutus on sen luuydintoksisuudesta aiheutuva luuydinsuppressio, neutropenia. trombosytopenia, leukopenia ja anemia. Muita haittavaikutuksia voivat olla huonovointisuus, väsymys, keuhkofibroosi ja maksatoksisuus. Maksatoksisuus on harvinaista ja yleensä ei aiheuta ongelmia hoidon päätyttyä.

Valmistus

Lomustiinia voidaan syntetisoida 2-kloorietyyli-isosyanaatin ja sykloheksyyliamiinin välisellä reaktiolla. Muodostuva ureajohdannainen reagoi dityppitrioksidin kanssa muodostaen lomustiinia. Toinen valmistustapa on sykloheksyyli-isosyanaatin reaktio etanoliamiinin kanssa ja muodostuva ureajohdannainen reagoi tionyylikloridin kanssa, jolloin hydroksyyliryhmä korvautuu klooriatomilla. Viimeisessä vaiheessa muodostuu lomustiinia, kun natriumnitriitti reagoi muurahaishappoliuoksessa edellisessä vaiheessa muodostuneen yhdisteen kanssa.