Lukki

Tämä artikkeli kertoo nostolaitteesta. Hämähäkkieläimistä katso Lukit.
Lukki siirtää kontteja pyöriensä välisessä tilassa.
Sisu Valmet -⁠konttilukki.
Veneiden siirtoon kehitetty kevyt lukki.

Lukki on raskaiden ja pitkän­omaisten kappaleiden, kuten saha­tavara­nippujen, veneiden, junan­vaunujen ja meri­konttien nostamiseen ja siirtämiseen tarkoitettu nosturi­ajoneuvo tai vedettävä vaunu. Suurimmat lukit ovat satamissa, kontti­terminaaleissa ja muissa meri­konttien käsittely­paikoissa käytettäviä torni­maisia ajo­neuvoja konttien siirtä­miseen, nosta­miseen ja pinoa­miseen. Lukin pyörät sijaitsevat pilari­parien alla niin, että pyörien väliin jää tarvittavan korkuinen tyhjä tila tavaran nostamiseksi ja kuljet­tamiseksi. Korkeimmat kontti­lukit pystyvät pinoamaan 2,44 metrin korkuisia ISO-standardi­kontteja jopa neljä päällekkäin. Kontti­lukin nosto­kyky on yleensä 40–60 tonnia.

Suurimpia kontti­lukkien valmistajia ovat suomalaisen Cargotecin tytär­yhtiö Kalmar, italia­lainen Fantuzzi, suomalainen Konecranes ja saksalainen Noell.

Konttilukkia pienempiä ja kevyempiä lukkeja käytetään puu­tavaran ja muiden pitkän­omaisten suurien esineiden, kuten veneiden siirtoon. Niissä ei välttämättä ole omaa voiman­lähdettä, vaan niitä käytetään traktorin tms. vetämänä. Tällaisten lukkien suurimpiin valmistajiin kuuluu irlantilainen Combilift.

Rakenne

Nykyaikainen konttilukki koostuu viidestä pää­osasta: kahdesta sivu­rungosta, pilarien ylä­päitä yhdistävästä ylä­kehästä, tarttujista ja ohjaamosta. Sivurungot ovat toistensa peili­kuvia ja sisältävät kontin pyörästöt voimansiirto­laitteineen. Sivu­runkojen etu- ja taka­kulmista nousevat teräs­pilarit, joiden yläosassa on lukin yläkehä. Yläkehällä sijaitsevat voima­laite, vinssi­järjestelmä, hydrauliikka­järjestelmä ja pääsähkö­järjestelmä. Yläkehän jommassakummassa etukulmassa on ohjaamo. Lukin olennaisin osa on tarttuja, joka liikkuu vinssi­koneiston avulla ylös ja alas neljän pilarin muodostamassa alatilassa. Tarttuja voi nostaa joko yhtä (single lift) tai kahta konttia (twin lift) kerrallaan.

Historiaa

Varhainen Valmet-sahatavaralukki 1940-luvulta.
Peltilevynippujen siirtoon käytetty Valmet-lukki vuodelta 1969.

Konttilukin edeltäjä, puutavaran siirtoon tarkoitettu laite kehitettiin toisen maailman­sodan jälkeen Suomessa Valmetin Härmälän lentokone­tehtaalla Tampereella osana Suomen sota­korvauksia Neuvosto­liitolle. 1970-luvulla siitä tuli kansain­välinen menestys meri­konttien siirto­laitteena ja Valmetin Tampereen-tehtaan päätuote. Nykyisin tehtaan omistaa Kalmar, joka on osa suomalaista Cargotec-yhtiötä.

Lukkituotanto Tampereella sai alkusysäyksensä Neuvosto­liitosta tulleesta valokuvasta, joka esitti Yhdys­valloissa lankkujen siirtoon kehitettyä laitetta.. Neuvosto­liitto halusi sota­korvausten osana satoja tällaisia laitteita. Valmetin lentokone­tehtaalla rakennettiin ensimmäiset proto­tyypit valokuvaan perustuen, ja niiden pohjalta päästiin sarja­tuotantoon. Sota­korvausten päätyttyä Pohjois-Amerikassa oli juuri keksitty merirahti­liikenteen mullistavat kontit, ja pian huomattiin lukkien toiminta­periaatteen olevan erinomaisesti sovellettavissa myös konttien nostoon ja siirtoon.

Lähteet

  1. ↑ Rosenqvist, Jan: ”3.1.1 Konttilukki (Straddle carrier)”, Kontit ja niiden lastaus, s. 26–27. (Opinnäytetyö) Satakunnan ammattikorkeakoulu, Merenkulun koulutusohjelma, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 4.10.2016.
  2. ↑ Lähteenmäki, Pekka: Konecranes tunkee Cargotecin hunajakupille, Talouselämä 1.2.2007. Viitattu 4.10.2016.
  3. ↑ Interesting times in straddle carrier market, World Cargo News, tammikuu 2008. Viitattu 4.10.2016.
  4. ↑ Konecranes ostaa Terexin nostolaitteet 1,1 miljardilla eurolla, Taloussanomat 16.5.2016. Viitattu 4.10.2016.
  5. 1 2 Andresen Towersille järeät lukit tuulivoimalatöihin (Arkistoitu – Internet Archive), Europörssi 8/2012, s. 103. Viitattu 4.10.2016.
  6. ↑ Huuskonen, Hannu: ”Rakenne”, ESC W -konttilukin tehdastestauksen kehittäminen, s. 11–14. Tampereen ammattikorkeakoulu, Sähkötekniikan koulutusohjelma, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 4.10.2016.
  7. ↑ Tampere Härmälänranta, Kantatehtaan ympäristön rakennusinventointi, Tampereen kaupunki , Pirkanmaan maakuntamuseo 2013. Viitattu 4.10.2016.
  8. ↑ Kuva ilmeisesti samankaltaisesta laitteesta Scientific American -lehden 7.2.1920 kannessa (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 4.10.2016.

Aiheesta muualla