Lukumerkki

Tämä artikkeli kertoo kirkonkirjojen merkinnästä. Lukumerkki tarkoittaa myös numeroa.
Lukumerkkejä Jokioisten seurakunnan rippikirjassa 1695–1740.

Lukumerkki on kirkonkirjoissa käytetty merkintä, jolla ilmaistaan seurakuntalaisten luku- tai muuta taitoa.

Lukumerkit olivat aluksi kirjavia, mutta 1700-luvulla vakiintui hyvän osaamisen merkiksi rasti eli ”täysiristi” ╳. Huonommin osaava sai osan rastista, esimerkiksi pelkän vinoviivan eli ”puoliristin” ╱ tai ╲, taikka vinoviivan ja pisteitä.

J. E. Hyötyniemi on tilastoinut Jokioisten lukuluettelon merkkejä 1700-luvun taitteesta ja todennut, että enimmäkseen käytettiin ristiä ja puoliristiä. Vähäisessä määrin käytettiin niiden kolmisakaraista välimuotoa. Pisteellisiä merkkejä, kuten vinoviivaa kahdella pisteellä tai kahta pistettä, esiintyi ”ylen harvoissa tapauksissa”.

Lähteet

  1. 1 2 Otavan iso tietosanakirja. (Osa 5, hakusana lukumerkit) Helsinki: Otava, 1963.
  2. 1 2 3 J. E. Hyötyniemi: Kristillisyyden taito Jokioisten seurakunnassa ennen ison vihan aikaa, s. 167–188. (Teoksessa Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja V) Forssa: Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, 1929. Teoksen verkkoversio Viitattu 30.5.2019.
  3. ↑ Eeva Lahti: Henkilöhistorian tietokannat ja esimerkki niiden käytöstä historiantutkimuksessa, s. 10. (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 30.5.2019.