Luusua

Tämä artikkeli kertoo yleisnimestä luusua. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Luusua on järven laskukohta, josta järven lasku-uomana oleva joki saa alkunsa eli joen niska. Monet pohjoissuomalaiset paikannimet sisältävät luusua-osan.

Etymologia

Jo 1800-luvulla toimitettiin kirjakieleen sanakirjoja. Niistä yksi ensimmäisiä on Gustaf Erik Eurénin kokoama. Sieltä löytyy sanalle luusua selitys ”joenniska”. Sana on alkujaan saamenkielinen (lusmi, luspi) ja se on juurtunut suomen kieleen aluksi lappilaismurteissa merkityksessä ”joen alku”. Sanan alkuperäinen käyttö painottuu selvästi Lappiin; sana on murteellinen.

Lähteet

  1. ↑ luusua, Tieteen termipankki, viitattu 18.2.2020
  2. 1 2 Kielitoimiston sanakirja, 2014, Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu: luusua, viitattu 24.2.2020
  3. ↑ Häkkinen, Kaisa: Sámit, sánit, sátnehámit – Suomen kirjakielen saamelaiset lainat, s. 161–182. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2007. ISBN 978-952-5150-95-7 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 18.2.2020.
  4. ↑ Memonen, Mikko: Vokaalien natiivisaatio Peräpohjalaismurteiden saamelaislainoissa, s. 36, 63, 66 ja 68. (Pro Gradu-tutkielma) Oulu: Oulun yliopisto, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 18.2.2020.
  5. ↑ Salmenkivi, Marko & Pulkkinen, Risto & Tuominen, Heikki: Leksikaalisten ja syntaktisten nimenosien yleisyydestä ja levinneisyydestä peruskartan paikannimistössä. Virittäjä, 2006, nro 2, s. 226. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 18.2.2020.