Lyyli Ronkonen (15. maaliskuuta 1927 Seltsoi, Keltto, Inkeri – 23. marraskuuta 2008 Helsinki) oli inkerinsuomalainen dosentti ja kirjailija.
Ronkonen joutui 15-vuotiaana kokemaan Leningradin piirityksen kauhut ja nälkätalven 1941–1942. Maaliskuussa 1942 hänet yhdessä muiden inkeriläisten kanssa karkoitettiin Siperiaan. Hänen perheensä sijoituspaikka oli pieni kylä Ob-joen varrella. Suomalaisena ”fasistina” hänen ei olisi sallittu käydä koulua muuta kuin pari luokkaa. Ronkainen kuitenkin karkasi pienellä soutuveneellä isompaan kylään, jossa pääsi kouluun. Vaikka hän oli koulun paras oppilas, häntä ei päästetty opiskelemaan yliopistoon. Ronkainen joutui uudelleen karkaamaan ja pääsi monien vaiheiden jälkeen opiskelemaan Leningradiin.
Ronkonen väitteli vuonna 1972 filosofian tohtoriksi Amerikan romanttisesta kirjallisuudesta, ja hän toimi englannin kielen professorina Pietarin Herzenin pedagogisessa instituutissa. Vuonna 1980 hän muutti Suomeen ja toimi Helsingin yliopistossa kasvatustieteiden lehtorina ja amerikkalaisen kirjallisuuden dosenttina. Tieteellisten julkaisujen lisäksi Ronkonen kirjoitti myös Inkeri-aiheisia kirjoja.