Lyypekki

Lyypekki (Lübeck)
lippu	vaakuna
Lyypekki
Koordinaatit: 53°52′11″N, 10°41′11″E
Valtio	Saksa
Osavaltio	Schleswig-Holstein
Perustettu	1143
Hallinto
– Pormestari	Jan Lindenau (SPD)
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	214,14 km²
Väkiluku (31.12.2016)	216 712
www.luebeck.de
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Lyypekki (saks. Lübeck) on kaupunki Saksassa Itämeren rannalla. Kaupungin asukasluku oli 216 712 vuoden 2016 lopussa. Keskusta sijaitsee Travejoen varrella 15 km Itämerestä. Jokien ja kanavien ympäröimä vanhakaupunki edustaa Saksan keskiaikaista tiiligotiikkaa parhaimmillaan. Huomattavimmat rakennukset ovat gotiikan arkkitehtuuria edustavia.

Historia

Lyypekin juuret ja nimen alkuperä juontuvat Liubice-nimiseen vendiläiseen linnoitukseen. Saksalainen Lyypekin kaupunki perustettiin vuonna 1143 ja Oldenburgin piispanistuin siirrettiin sinne vuonna 1163. Fredrik I Barbarossa myönsi kaupungille merkittäviä etuoikeuksia vuonna 1181. Tanskalaiset valloittivat kaupungin vuosina 1201–1225. Saksan keisari Fredrik II antoi Lyypekille valtakunnankaupungin oikeudet vuonna 1226. Hampurin ja Lyypekin liitosta vuonna 1241 sai alkunsa Saksan kauppakaupunkien hansaliitto. 1300- ja 1400-luvuilla Lyypekistä tuli hansaliiton johtava kaupunki: sen laivastot hallitsivat Itämerta ja sillä oli vaikutusvaltainen asema Pohjoismaissa.

Lyypekin valta-asema heikentyi 1500-luvulla ja kolmikymmenvuotisessa sodassa se menetti lopullisesti poliittisen ja kaupallisen johtoasemansa. Hansapäivät kokoontuivat kaupungissa viimeistä kertaa vuonna 1669. Itämeren kaupan kannalta Lyypekki oli jatkossakin merkittävä keskus.

Lyypekki oli vuosisatojen ajan Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluva, mutta käytännössä miltei itsenäinen kaupunkivaltio, viralliselta nimeltään Freie Hansestadt Lübeck (Lyypekin vapaa hansakaupunki). 1800-luvulla se kuului itsenäisenä valtiona Saksan liittoon, kunnes siitä vuonna 1871 tuli yhdistyneen Saksan osavaltio. Vuonna 1937 se menetti asemansa erillisenä osavaltiona ja liitettiin Schleswig-Holsteinin hallintoalueeseen. Toisen maailmansodan jälkeen se tuli kuulumaan samannimiseen Saksan liittotasavallan osavaltioon. Saksan ollessa vuosina 1949–1990 kahtia jaettuna Lyypekki sijaitsi kuitenkin aivan Saksojen välisen rajan tuntumassa.

Asukasmäärän kehitys

Ennen vuotta 1870 asukasmäärät ovat arvioita. Sen jälkeen (¹) tulokset ovat väestönlaskennasta tai virallisista tilastotiedoista tai kaupungin hallinnolta.

Väestönkehitys

Vuosi Väestö ±% 1350 18 100 —     1400 noin 20 000 —     1502 25 444 —     1600 22 570 —     1700 23 596 —     1807 24 631 —     1851 26 098 —     1875 ¹ 44 799 —     1890 ¹ 63 590 —     1895 ¹ 69 874 —     1900 ¹ 82 098 —     1910 ¹ 91 541 —     1919 ¹ 113 071 —	Vuosi Väestö ±% 1925¹ 120 759 —     1933¹ 129 427 —     1939¹ 154 818 —     1950¹ 238 276 —     1961¹ 235 200 —     1970¹ 239 339 —     1975 233 100 —     1980 221 500 —     1985 211 000 —     1987¹ 210 497 —     1997 215 400 —     2003 214 338 —     2005 211 874 —
¹

Nähtävyydet ja kulttuuri

Lyypekissä on useita nähtävyyksiä, kuten punatiiligotiikkaa edustava Marienkirche (n. 1260–1350), goottilainen raatihuone 1200-luvulta ja goottilaiseksi uudistettu alkujaan romaaninen tuomiokirkko vuodelta 1173. Lyypekkiä ympäröineistä vanhoista kaupunginporteista ovat jäljellä Burgtor (1515) ja Holstentor (1478).

Lyypekissä on tehty 1700-luvulta lähtien marsipaania ja paikallinen marsipaani (Lübecker Marzipan) on saanut Euroopan unionin suojan.

Teollisuus

Lyypekin satama on Saksan suurin Itämeren satama. Vuonna 2003 sen kautta kulki noin 150 alusta viikossa, kaikkiaan 600 000 matkustajaa ja 25,4 miljoonaa tonnia rahtia. Lyypekin satamaan kuuluvasta Travemünden Skandinavienkai-terminaalista on autolauttayhteys muun muassa Helsinkiin. Lyypekissä on telakoita ja muun muassa metalli-, kone- ja kalasäilyketeollisuutta.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lyypekki Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Lyypekki Wikimatkoissa
• Kaupungin verkkosivusto
• Saksalais-suomalaisia kauppasuhteita vuosisatojen halki. Lyypekin vuosisataisjuhlallisuuksien johdosta, Iltalehti, 2.6.1926, nro 123, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Lübeck 700 vuotta valtakunnankaupunkina, Aamulehti, 3.6.1926, nro 144, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Juhliva hansakaupunki. Kuvia Lübeckistä, joka näinä päivinä on viettänyt 700-vuotisjuhlaansa vapaakaupunkina, Helsingin Sanomat, 6.6.1926, nro 150, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Unescon maailmanperintökohteet Saksassa

• Aachenin tuomiokirkko
• Alppien paalutalot
• Augustusburg ja Falkenlust
• Bamberg
• Bauhaus-kohteet Weimarissa ja Dessaussa
• Bayreuthin oopperatalo
• Bergpark Wilhelmshöhe
• Berliinin modernistiset asuinalueet
• Corveyn luostari
• Darmstädter Künstlerkolonie Mathildenhöhe
• Dessau-Wörlitzin puutarha
• Fagus-Werk
• Hedeby ja Danevirke
• Hildesheimin tuomiokirkko ja Mikaelinkirkko
• Karpaattien ja Saksan pyökkimetsät
• Kaupungintalo ja Rolandin patsas Bremenin torilla
• Keski-Reinin laakson yläosa
• Kölnin tuomiokirkko
• Le Corbusierin arkkitehtoniset työt
• Lorschin luostari
• Luther-muistomerkit Eislebenissä ja Wittenbergissä
• Lyypekki
• Maulbronnin luostari
• Messelin kaivoksen fossiilialue
• Museumsinsel Berliinissä
• Muskaunpuisto (jaettu Puolan kanssa)
• Naumburgin katedraali
• Quedlinburg
• Rammelsbergin kaivokset, Goslar ja Ylä-Harzin vesihuoltojärjestelmä
• Regensburg
• Reichenaun luostarisaari
• Roomalaiset monumentit, tuomiokirkko ja Liebfrauen-kirkko Trierissä
• Rooman rajalinjat (jaettu Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa)
• Sanssouci, Neues Palais, Charlottenburgin linna
• Speicherstadt ja Kontorhausviertel Hampurissa
• Speyerin tuomiokirkko
• Stralsund ja Wismar
• Vattimeri (jaettu Alankomaiden ja Tanskan kanssa)
• Völklingenin rautaruukki
• Wartburgin linna
• Weimar
• Wiesin pyhiinvaelluskirkko
• Würzburgin linna
• Zollvereinin hiilikaivokset Essenissä