MAUD-komitea oli Yhdistyneen kuningaskunnan ydinaseprojekti, joka käynnistyi huhtikuussa 1940. Britit alkoivat tehdä yhteistyötä yhdysvaltalaisten kanssa jo syksyllä 1940, mutta vasta kesän 1941 MAUD-raportti vakuutti Yhdysvallat atomiaseprojektin tärkeydestä.
Brittiläinen MAUD-komitea alkoi selvittää ydinaseen valmistamisen mahdollisuutta keväällä 1940. MAUD-komitean taustalla oli Birminghamin yliopiston tutkijoiden Otto Robert Frischin ja Rudolf Peierlsin muistio, jossa he ennustivat, että kohtalaisen pienellä määrällä puhdasta uraani-235:tä voitaisiin saada nopea ketjureaktio. He hahmottelivat lisäksi tavan, jolla uraani-235:stä voitaisiin rakentaa pommi. Pian tämän jälkeen Britanniassa luotiin MAUD-komitea.
Britit ja yhdysvaltalaiset keskustelivat ensimmäistä kertaa ydinaseprojekteistaan syksyllä 1940, kun Henry Tizard ja John Cockcroft johtivat brittien Yhdysvaltain-valtuuskuntaa Washingtoniin. Maat sopivat yhteistyöstä, ja brittiläiset myönsivät jo tässä vaiheessa, että heidän kapasiteettinsa ei todennäköisesti riittäisi pommin valmistamiseen.
Kevääseen 1941 mennessä MAUD-komitea vakuuttui uraani-235:n sopivuudesta ydinaseeseen. Uraanipommin valmistamiseen ei löytänyt mitään merkittäviä esteitä. Kesällä 1941 komitea tuotti tutkimuksistaan kaksi raporttia: Use of Uranium for a Bomb ja Use of Uranium as a Source of Power. Raporteissa komitea totesi, että jo kymmenen kilogrammaa uraani-235:tä saisi aikaan valtaisan räjähdyksen, ja suositteli uraanin väkevöinnissä käytettäväksi kaasudiffuusiota. Komitea sai selville myös, että saksalaiset olivat Kaiser Wilhelm -instituutissa päässeet jo pitkälle uraanitutkimuksissa. Raporttien jälkeen komitea hajotettiin.
Vannevar Bush sai luonnoksen MAUD-komitean raportista heinäkuussa 1941 National Defense Research Committeen Lontoon yhteystoimiston kautta. Vain pari päivää aikaisemmin hän oli saanut NDRC:ltä huomattavasti synkemmän ennusteen ydinaseen valmistamisen mahdollisuutta. MAUD-raportti rohkaisi yhdysvaltalaisia laajempaan ydinohjelmaan.