| MD-90 | |
|---|---|
Japan Airlinesin MD-90-30 laskeutumassa Hanedan lentoasemalle Tokion lähellä. |
|
| Tyyppi | matkustajalentokone |
| Alkuperämaa | |
| Valmistaja | McDonnell Douglas Boeing |
| Suunnittelija | McDonnell Douglas |
| Ensilento | 22. helmikuuta 1993 |
| Esitelty | 1995 Delta Air Linesin kanssa |
| Poistettu käytöstä | 2020 |
| Tila | poistettu käytöstä |
| Pääkäyttäjät | Delta Air Lines Uni Air EVA Air |
| Valmistusmäärä | 116 |
| Valmistusvuodet | 1993–2000 |
| Yksikköhinta | 41,5-48,5 miljoonaa dollaria |
| Kehitetty mallista | McDonnell Douglas MD-80 |
McDonnell Douglas MD-90 on kaksimoottorinen keskipitkän kantomatkan kapearunkoinen matkustajalentokone ja DC-9:n vähiten valmistettu jatkokehitelmä. MD-90 kehitettiin McDonnell Douglasin MD-80-sarjan pohjalta. Merkittävimmät erot verrattuna MD-80:een ovat taloudellisemmat International Aero Engines V2500-moottorit ja pidempi runko. Koneen suurin matkustajakapasiteetti on 172 matkustajaa, ja kone esiteltiin Delta Air Linesin kanssa vuonna 1995.
MD-90 ja sen seuraaja Boeing 717 olivat kumpikin muunnoksia MD-80-sarjasta, joka taas oli uusi 1980-luvulla esitelty versio Douglasin DC-9-sarjasta.
Douglas Aircraft Company kehitti DC-9:n 1960-luvulla lyhyen kantaman koneeksi suuremman DC-8-koneensa rinnalle. DC-9 oli täysin uudenlainen kone, jossa oli kaksi rungon takaosassa olevaa moottoria ja T-pyrstö. DC-9 oli kapearunkoinen kone, jossa oli viisi rinnakkaista istuinta, ja matkustajakapasiteetti vaihteli 80 matkustajasta 135:een riippuen koneen mallista ja lentoyhtiöstä.
DC-9:n toista sukupolvea kutsuttiin alun perin DC-9-80-sarjaksi tai DC-9 Super 80:ksi, mutta McDonnelin ja Douglasin fuusion seurauksena se vaihdettiin MD-80:een. Ensimmäiset MD-80:t aloittivat kaupalliset lentonsa vuonna 1980. McDonnell Douglas alkoi vuonna 1983 tutkia mahdollisuuksia tehdä entistä lyhyempiä versioita MD-80:sta. Nämä tutkimukset tulivat tunnetuiksi nimellä MD-90. Vuosien kehitystyön ja tutkimusten jälkeen MD-90:n moottoreiksi valittiin IAE V2500-suihkumoottorit.
MD-90 lanseerattiin 14. marraskuuta 1989, kun Delta Air Lines teki tilauksen viidestäkymmenestä MD-90:stä, ja lisäksi option 110 koneeseen lisää. Koneen ensilento oli 22. helmikuuta 1993, ja ensimmäinen MD-90 toimitettiin Deltalle helmikuussa 1995. MD-90 valmistettiin Long Beachin lentoaseman lähellä Long Beachissa Kaliforniassa (joitakin koneita valmistettiin Jiangwanin lentokentällä Shanghaissa, Kiinassa).

MD-90 on keskikokoinen, keskipitkän kone joka kehitettiin MD-80-sarjasta. Se on 1,5 metriä pidempi, päivitetty versio MD-88:sta. Uutta koneessa aiempiin versioihin nähden on elektroninen lennonvalvontamittaristo (EFIS, sekä hiljaisemmat IAE V2500 -moottorit JT8D -moottoreiden sijaan) Tyypillisesti MD-90:een mahtui 153-172 matkustajaa, riippuen lentoyhtiöstä, ja matkustamon sisustuksesta.
MD-90:stä valmistettiin kahta versiota: MD-90-30 ja MD-90-30ER. MD-90-30:n kantomatka on 3 860 km. MD-90-30ER:ssä on suurempi lentoonlähtöpaino, ja pidempi, 4 426 km kantama. Koneesta oli tarjolla vieläkin pidempi versio, MD-90-50, mutta sitä ei ikinä tilattu.
Alkuperäinen MD-90:n ominaisuus, EFIS-ohjaamo on samanlainen MD-88:n ohjaamon kanssa. 29 MD-90:tä toimitettiin Saudi Arabian Airlinesille täydellä lasiohjaamolla, jossa kaikki avioniikat ja yläpaneeli olivat lähes samanlaiset kuin McDonnell Douglas MD-11:n ohjaamossa, jotta konetyypin vaihtaminen olisi helpompaa.

Boeingin ja McDonnell Douglasin yhdistymisen jälkeen vuonna 1997 MD-90:ä ei tilattu ollenkaan, syynä kilpailu Boeingin 737:n kanssa. Delta Air Lines oli alun perin tehnyt suuren tilauksen MD-90:stä korvatakseen ikääntyviä Boeing 727:jaan. Boeing-McDonnell Douglas-yhdistymisen jälkeen Delta peruutti jäljelle jääneet 19 MD-90-tilaustaan ja vaihtoi ne Boeing 737-800-koneiksi. Yhteensä 40 konetta piti kasata sopimuksen mukaisesti Shanghaissa, Kiinassa Trunkliner-ohjelman alaisuudessa, mutta Boeingin päätettyä lopettaa MD-90:n tuotanto ainoastaan kaksi konetta rakennettiin Shanghaissa.
MD-90 -tuotanto Long Beachissa Kaliforniassa päättyi vuonna 2000, kun viimeinen kone toimitettiin Saudi Arabian Airlinesille ja MD-90 -tuotanto Shanghaissa päättyi vuonna 2000. Vain 116 toimitetun koneen myötä MD-90 oli DC-9/MD-80-perheen vähiten tuotettu kone.
MD-90:n seuraaja oli MD-95, joka uudelleennimettiin Boeing 717:ksi McDonnell Douglasin ja Boeingin yhdistymisen seurauksena vuonna 1997. MD-90:n suurimmat kilpailijat ovat Airbus A320 ja Boeing 737-800.
Konetyypin viimeinen käyttäjä oli Delta Air Lines, joka lensi viimeisen kaupallisen MD-90-lennon 2. kesäkuuta 2020.

Suurista lentoyhtiöistä MD-90:llä ovat operoineet Delta Air Lines, Saudi Arabian Airlines, Japan Airlines ja Scandinavian Airlines. Suomalaisyhtiöistä tyyppiä käytti Blue1, joka varusti sen 166 matkustajalle.Kaupallinen lentotoiminta konetyypillä on päättynyt.
Entiset operaattorit:
| Maa | Lentoyhtiö | Laivastossa |
|---|---|---|
| Air Aruba | 3 | |
| American Airlines | 5 | |
| Blue1 | 5 | |
| Delta Air Lines | 65 | |
| EVA Air | 7 | |
| Hello | 6 | |
| Lion Air | 5 | |
| Japan Airlines | 16 | |
| Japan Air System | 16 | |
| Nordic Airways | 1 | |
| Saudia | 29 | |
| Saudi Royal Flight | 1 | |
| Scandinavian Airlines | 8 | |
| UNI Air | 4 | |
| Yhteensä | 171 |
| Versio | Yhteensä | 2000 | 1999 | 1998 | 1997 | 1996 | 1995 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| MD-90-30 | 115 | 5 | 13 | 34 | 25 | 25 | 13 |
| MD-90-30ER | 1 | 1 | |||||
| Yhteensä | 116 | 5 | 13 | 34 | 26 | 25 | 13 |
Elokuussa 2010 MD-90 oli ollut osallisena kolmessa vaaratilanteessa mukaan lukien yksi onnettomuus, joissa tuli yksi kuolonuhri.
| MD-90-30 | MD-90-30ER | |
|---|---|---|
| Matkustajia | 153 (kaksi luokkaa) 172 (yksi luokka) | |
| Suurin lentoonlähtöpaino | 70 760 kg | 76 204 kg |
| Kiitotien minimipituus | 2 270 m | |
| Kantomatka | 3 860 km | 4 424 km |
| Tyypillinen matkalentonopeus | Mach 0,76 (811 km/h) | |
| Pituus | 46,5 m | |
| Siipien kärkiväli | 32,87 m | |
| Pyrstön korkeus | 9,4 m | |
| Moottorit (2×) | IAE V2525-D5 111,21 kN Vaihtoehto: IAE V2528-D5 124,55 kN | |
Lähteet: Boeing, Airlines.net