Macrostomata

Eteläafrikanpyton (Python natalensis) syömässä puna-antilooppia

Macrostomata (kreik. makros ’suuri’ + stoma ’suu’) on aiemmin käytössä ollut käärmeiden ryhmä. Se sisälsi suurikitaiset käärmeet, joiden kallon ja leukojen rakenne mahdollistaa käärmeen päätä huomattavasti suurempien saaliiden nielemisen. Lähes kaikki nykyiset käärmeet ovat Macrostomata-tyyppiä, ja kyky niellä suuria saaliita on se ominaisuus, joka selvimmin erottaa käärmeet muista eläimistä.

Fylogenia

2000-luvun geenitutkimukset ovat osoittaneet, että Macrostomata on epäluonnollinen ryhmä. Yksi mahdollisuus on se, että Macrostomata on polyfyleettinen ryhmä, joka sisältää käärmeitä, jotka ovat toisistaan riippumatta kehittyneet suurikitaisiksi. Vuonna 2017 julkaistu tutkimus tukee kuitenkin sitä, että Macrostomata on parafyleettinen ryhmä, joka sisältää suurikitaisen kantamuodon, mutta sulkee pois tämän jälkeläiset, jotka ovat myöhemmin kehittyneet jälleen pienikitaisiksi esimerkiksi erikoistuttuaan kaivamiseen.

Macrostomata-tyypin käärmeitä ovat kaikki esitarhakäärmeet (Tropidophiidae) ja uuskäärmeet (Caenophidia) sekä suurin osa vanhakäärmeistä (Henophidia). Sukupuuttoon kuolleita Macrostomata-käärmeitä ovat esimerkiksi Simoliophiidae-heimon kaksijalkaiset merikäärmeet. Pienikitaiset käärmeet, jotka ovat luultavasti kehittyneet suurikitaisista käärmeistä, kuuluvat ainakin ryhmiin Aniliidae ja Uropeltoidea. On mahdollista, että myös esisokkokäärmeillä (Anomalepididae) on ollut suurikitainen kantamuoto.

Alla on yksinkertaistettu käärmeiden evoluutiopuu, jossa Macrostomata-käärmeet on merkitty keltaisella taustalla. (Tieteellisten nimien lähteet: )

 Käärmeet (Serpentes) 

Lähteet

  1. ↑ Sues, Hans-Dieter: The Rise of Reptiles: 320 Million Years of Evolution, s. 147. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2019. ISBN 9781421428680 Google-kirjat Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 Harrington, Sean M. & Reeder, Tod W.: Phylogenetic inference and divergence dating of snakes using molecules, morphology and fossils: new insights into convergent evolution of feeding morphology and limb reduction. Biological Journal of the Linnean Society, 1.6.2017, 121. vsk, nro 2, s. 379–394. doi:10.1093/biolinnean/blw039 ISSN 0024-4066 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Scanferla, Agustín et al.: A New Snake Skull from the Paleocene of Bolivia Sheds Light on the Evolution of Macrostomatans. PLOS ONE, 1.3.2013, 8. vsk, nro 3, s. e57583. Public Library of Science. PubMed:23469206 doi:10.1371/journal.pone.0057583 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Dahlström, Harri (päätoim.): Maailman eläimet. Kalat, sammakkoeläimet, matelijat, s. 276. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6533-2
  5. 1 2 3 Burbrink, Frank T. et al.: Interrogating Genomic-Scale Data for Squamata (Lizards, Snakes, and Amphisbaenians) Shows no Support for Key Traditional Morphological Relationships. Systematic Biology, 24.9.2019, 69. vsk, nro 3, s. 502–520. doi:10.1093/sysbio/syz062 ISSN 1063-5157 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Siegel, Dustin S. & Miralles, Aurélien & Aldridge, Robert D.: Controversial snake relationships supported by reproductive anatomy. Journal of Anatomy, 4.1.2011, 218. vsk, nro 3, s. 342–348. John Wiley & Sons, Ltd. PubMed:21323917 doi:10.1111/j.1469-7580.2010.01334.x ISSN 0021-8782 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Uetz, Peter: Higher Taxa in Extant Reptiles The Reptile Database. 27.7.2021. Reptarium. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Georgalis, Georgios L. & Smith, Krister T.: Constrictores Oppel, 1811 –  the available name for the taxonomic group uniting boas and pythons. Vertebrate Zoology, 26.6.2020, 70. vsk, nro 3, s. 291–304. doi:10.26049/VZ70-3-2020-03 ISSN 2625-8498 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)