Mad Max 2 – asfalttisoturi

Mad Max 2 – Asfalttisoturi
Mad Max 2: The Road Warrior
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja George Miller
Käsikirjoittaja
Tuottaja Byron Kennedy
Säveltäjä Brian May
Kuvaaja Dean Semler
Leikkaaja David Stiven
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Australia
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Ensi-ilta 1981
Kesto 91 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Edeltäjä Mad Max
Seuraaja Mad Max – ukkosmyrsky
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Mad Max 2 – asfalttisoturi (Mad Max 2, myös The Road Warrior ja Mad Max 2: The Road Warrior) on vuonna 1981 ensi-iltansa saanut australialainen post-apokalyptinen toimintaelokuva. Se on jatko-osa vuoden 1979 elokuvalle Mad Max.

Elokuva kuvattiin Broken Hillissä Australiassa, ja sen ohjasi myös ensimmäisen Mad Max -elokuvan ohjannut George Miller. Vuonna 2004 The New York Timesin kriitikot valitsivat Asfalttisoturin yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.

Juoni

Max Rockatansky elää Australian autiomaassa yksinäistä elämää koiransa kanssa moottoripyöräjengin surmattua hänen vaimonsa ja lapsensa. Australia on kärsinyt maailmanlaajuisesta sodasta ja energiakriisistä. Halutuin omaisuus on moottoriajoneuvojen polttoaine, jota hankkiakseen ihmiset ovat valmiita tappamaan toisiaan.

Max on joutua gyrokopterilentäjän ryöstämäksi, mutta onnistuu koiransa avulla kukistamaan tämän ja päättää säästää tämän hengen. Lentäjä kertoo linnoituksesta, jossa valmistetaan polttoaineita. Max ottaa lentäjän oppaakseen ja löytää linnoituksen, joka on rosvojengin piirittämä. Hän pääsee sisälle pelastettuaan erään linnoituksen asukkaista rosvon käsistä maantieltä. Haavoittunut asukas lupaa Maxille niin paljon polttoainetta kuin tämä jaksaa kantaa, jos Max vain pelastaa hänet. Maxin ja linnoituksen asukkaiden välille syntyy hauras luottamus. Haavoittunut kuitenkin kuolee, ja Maxin tekemä sopimus hänen kanssaan raukeaa.

Linnoituksen piirittää rosvo- ja moottoripyöräjengi, joka lupaa, että linnoituksen väki säästetään, mikäli he luopuvat polttoaineestaan. Ehdotukseen ei suostuta. Max kertoo tietävänsä sopivan vetoauton suuren polttoainesäiliön siirtämiseksi. Tehtyään sopimuksen linnoituksen asukkaiden kanssa Max hakee salassa säiliölle suuren kuorma-auton. Rekka vioittuu rosvojen hyökkäyksessä, mutta Max saa luvatun polttoaineen ja lähtee linnoituksesta autollaan yön turvin.

Linnoitusta piirittänyt rosvojoukkio lähtee Maxin perään, ja pakomatka epäonnistuu, kun Max ajaa rajusti ulos maantieltä. Haavoittuneena hän piiloutuu rosvoilta kiven taakse romuttuneen autonsa lähistölle. Rosvo ampuu hänen lemmikkikoiransa, mutta Max selviytyy, koska ansoitettu auto räjähtää ja surmaa kaksi rosvoa. Gyrokopterilentäjä näkee räjähdyksestä nousevan savupilven ja noutaa haavoittuneen Maxin. Leiriin tultuaan Max huomaa, että kuorma-auto on korjattu ja kytkettävissä polttoainesäiliöön. Max tarjoutuu ajamaan rekkaa, ja yhdistelmä saattajineen pakenee linnoituksesta. Takaa-ajossa moni saa surmansa, ja autoja tuhoutuu. Kun piirittäjät lähtevät säiliöauton perään, linnoituksesta pakenee useita ajoneuvoja mukanaan linnakkeen asukkaat. Linnake tuhoutuu, kun sinne asetettu aikapommi räjähtää.

Takaa-ajon lopussa säiliörekka törmää rosvopäällikön autoon, suistuu tieltä ja kaatuu kyljelleen. Tankeista valuu hiekkaa, ja loput rosvot poistuvat paikalta. Max ymmärtää bensiinin olleen piilotettuna evakuointiautoissa astioissa: säiliöauto tarvittiin vain hämäykseksi, jotta asukkaat pääsisivät pakoon. Henkiinjäänyt Max lähtee yksin autiomaahan. Gyrokopterilentäjästä tulee linnoituksen asukkaiden uusi johtaja edellisen kuoltua takaa-ajotaistelussa rosvojoukkiota vastaan.

Näyttelijät

  Mel Gibson  …  Max Rockatansky  
  Bruce Spence  …  gyrokopterin lentäjä  
  Michael Preston  …  Pappagallo  
  Vernon Wells  …  Wez  
  Kjell Nilsson  …  Humungus  
  Max Phipps  …  Toadie  
  Emil Minty  …  Villilapsi  

Julkaisu

Elokuva sai ensi-iltansa 21. toukokuuta 1982, ja se sai kriitikoilta huomattavasti paremman vastaanoton kuin edeltäjänsä. Yhdysvalloissa elokuvaa levitettiin nimellä The Road Warrior, muualla nimellä Mad Max 2.

Suomessa

Valtion elokuvatarkastamo asetti elokuvalle 2. huhtikuuta 1982 ikärajan KK (kokonaan kielletty), joten elokuvan esittäminen ja levittäminen ei ollut laillista. Televisioesitys sallittiin ikärajalla K18. Vuonna 1989 elokuvasta leikattiin useita minuutteja ja sille asetettiin ikärajaksi K16.

Lähteet

  1. 1 2 Buchanan, Kyle: Blood, Sweat & Chrome: The Wild and True Story of Mad Max: Fury Road, s. 17. New York: William Morrow, 2022. ISBN 978-0-06-308434-6 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Nichols, Peter M.: The Best 1,000 Movies Ever Made The New York Times. 2004. Arkistoitu 28.3.2013. ”Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004” Viitattu 4.10.2018.
  3. ↑ Mad Max 2 Elonet. Viitattu 22.3.2018.
  4. ↑ Sedergren, Jari: Taistelu elokuvasensuurista : valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. 85017263 ISBN 9517468121 OCLC:85017263

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.