| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähteettömiä osia |
Maila Hakala (os. Pekkarinen) (s. 18. elokuuta 1939, Helsinki) on suomalainen keksijä, joka on edistänyt naisten keksijäasemaa Suomessa ja kansainvälisesti. Hän on saanut lukuisia palkintoja, kuten Kansainvälisen naiskeksijöiden Globalwiin elämäntyö-palkinnon, Elämäntyön Konsta-palkinnon sekä SKTY:n kunniajäsenyyden. Hän on perustanut naisten kansainvälisen QUIN-verkoston.
Nykyään Maila Hakala on Quin-Suomi ryn tiedottaja.
Hakala syntyi 18. elokuuta 1939 Olavi ja Elli Pekkarisen (o.s. Rinkinen) esikoisena Vallilaan. Hänen äitinsä oli vauraan maalaistalon koulutettu tytär, ja isä liikealla työskentelevä helsinkiläinen. Hakalan perheen isä menehtyi nuorena, ja äiti elätti perheen omalla kampaamotoiminnalla. Hakala oppi jo lapsena omatoimiseksi, ja kaupunkilaistytöksi hän opetteli myös tekemään maatilan raskaita töitä.
Hakala opiskeli keskikoulunsa Helsingin toisessa tyttökoulussa, ja valmistui ylioppilaaksi Vaasanrinteen lukiosta vuonna 1959. Sen jälkeen hän sai merkonomin tutkinnon Kauppaopistosta, ja työskenteli kustantaakseen Kauppakorkeakoulun kirjeenvaihtajalinjan opinnot. Hän valmistui ekonomiksi, ja perusti perheen Erkki Hakalan kanssa. Sen jälkeen hän työskenteli puolisonsa terästä maahantuovassa yrityksessä osaomistajana.
Suomalaiseen naisliittoon Hakala tutustui 1970-luvulla, ja liittyi Helsingin osaston jäseneksi vuonna 1973. Vuonna 1980 hänet valittiin Keksijäyhdistysten Keskusjärjestön, KEKEn ensimmäiseksi naistoiminnanjohtajaksi ja hän toimitti sen Keksintöuutiset-lehteä. Tässä toimessaan hän huomasi, miten vähän naisia keksintöideoiden takana oli, ja alkoi puhua naisille keksimisestä.
Hänen aloitteestaan Suomalaisen naisliiton vuositeemaksi valittiin 1988 keksiminen, ja liiton julkaisema Keksijä-Minna oli Suomessa tehty ensimmäinen naiskeksijöistä kertova julkaisu. Hakala hankki itse lehteen mainostulot jotka kattoivat sen kulut. Samana vuonna naisliittolaiset osallistuivat Oslon Naisasiafoorumiin, ja pitivät pienoisseminaarin aiheesta Nainen keksijänä. Hakala toimi myös aktiivisena naisasioiden puolestapuhujana, ja vuonna 1985 hän esimerkiksi kirjoitti Suomalaisen naisliiton Minna-lehdessä, että naisten tulisi päästä myös papin virkaan.
Jyväskylän kesän 1987 naisasiaseminaarissa Suomalainen naisliitto loi tasa-arvoa ja luovuutta käsittelevän näyttelyn, ja seminaarissa Hakala oivalsi, ettei naiskeksinnöillä ollut tilaa maailmassa. Hän kertoo Naisten äänen haastattelussa, että: ”Tunsin, että velvollisuuteni keksintötoiminnan asiantuntijana oli tehdä se.”
Vuonna 1989 Hakala perusti Naisten Idea- ja Keksintöliiton, NIKLn, ensimmäisen virallisesti Euroopassa rekisteröidyn naisten keksijäyhdistyksen. Se sai paljon julkisuutta, kuten muun muassa ministeriön rahoituksen ja näyttelyitä Vantaan Heurekassa, Helsingissä ja Tampereella. Liittoon kuului enimmillään 80 naista, ja Hakala toimi sen johdossa kymmenen vuotta. NIKL julkaisi myös kirjan Naiskeksijöiden muotokuvia (Joukkoviestintä, 1990. Helsinki ISBN: 951960460X ), ja järjesti vuonna 1999 valtakunnallisen naisille suunnatun ideakilpailun, johon tuli yli 120 ehdotusta.
Lokakuussa 1988 Hakala valittiin Pekingissä Kansainvälisen keksijäjärjestö IFIA:n hallitukseen keksintö- että naisasian asiantuntijaksi, ja samana vuonna hänet kutsuttiin Malesiaan keksijäyhdistyksen perustamisen asiantuntijaksi. Hän suunnitteli Kuala Lumpuriin myös naiskeksijöiden seminaaria, ja toimi Maailman henkisen omaisuuden järjestön edustajana. Hän kiersi ympäri maailmaa asiantuntijan roolissa edistämässä naiskeksijöiden asemaa, ja vuonna 1995 hän järjesti Pekingissä pidettävään YK:n naisasiakonferenssiin kansainvälisen naiskeksijöiden näyttelyn.
Vuonna 1999 Hakala perusti yhdessä Ruotsin keksijänaisten ja Pohjoismaiden ministerineuvoston avustuksella pohjoismaisen keksijänaisten verkoston, QUIN:in (Quinnliga Uppfinnare i Norden), jonka kansalliset yhdistykset perustettiin vuonna 2001 Suomeen, Ruotsiin, Tanskaan, Islantiin ja Viroon.
QUIN:in ensimmäinen projekti Tuulia oli menestyksekäs, ensimmäinen valtakunnan naisten innovatiivisuutta edistävä hanke. Tuulia-projekti kulminoitui Helsinkiin, kun Design Forum Finlandissa järjestettiin Naisten pohjoismainen tekstiilikeksintöjen näyttely syyskuussa 2003.
Vuonna 2009 Hakala ja QUIN Suomi onnistuivat tuomaan kansainvälisen Euroopan innovatiivisten naisten EUWIIN-konferenssi- ja näyttelytapahtuman Helsingin Säätytalolle.