Litosfäärilaatta

Litosfäärilaatta on kappale Maan litosfääriä. Mannerlaatta on nimityksenä harhaanjohtava sikäli, että mannerlaatat eivät noudata mannerten rajoja, eivätkä kaikki laatat sisällä mannerta. Tästä syystä käytetään termiä litosfäärilaatta viitaten litosfääriin eli maapallon kivikehään tai tektoninen laatta viitaten laattatektoniikkaan eli teoriaan litosfäärilaattojen liikkeistä. Kratoniksi eli mannerytimeksi sanotaan hyvin vanhaa mantereen osaa, jonka usein edellytetään olevan isostaattisessa tasapainossa.

Maan kiinteä ulkokerros koostuu paristakymmenestä litosfäärilaatasta, jotka ”kelluvat” vaipan raskaamman kiviaineksen päällä. Mannerliikunnot tarkoittavat mantereiden liikkumista laattatektoniikan vaikutuksesta. Laatat liikkuvat jatkuvasti toistensa suhteen, aiheuttaen maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntyvät toistensa alle. Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä. Näin tapahtuu esimerkiksi Islannissa, jossa epätavallisen voimakas vulkanismi on peittänyt mahdollisesti paljastuneet vaipan osat alleen.

Litosfäärilaattojen liikettä ajaa viime kädessä painovoima, joka saa useita ilmiasuja laattatektonisessa systeemissä.

Mannerlaatat

Suuret laatat

Afrikan laatta (mantereinen)
Antarktiksen laatta (mantereinen)
Etelä-Amerikan laatta (mantereinen)
Euraasian laatta (mantereinen)
Indo-Australian laatta (mereinen/mantereinen, Australian laatta ja Intian laatta yhdistyivät 50–55 miljoonaa vuotta sitten)
Pohjois-Amerikan laatta (mantereinen)
Tyynenmeren laatta (mereinen)

Pienempiä laattoja

Laattojen liikettä ajavat voimat

Useiden voimien hypotetisoidaan vaikuttavan mannerlaattojen liikkeeseen:

Subduktioveto (engl. slab pull), joka liittyy verrattain kylmän alityöntyvän ja uppoavan laatan raskauteen
Keskiselänteen työntö (engl. ridge push), joka on keskiselänteen vuorijonojen laattaan kohdistama työntävä voima
Imuvoima (engl. suction force), joka imee mantereita alityöntövyöhykkeitä kohti
Vaipan veto (engl. mantle drag), joka liittyy viskoosiin kytkentään litosfäärin ja astenosfäärin välillä
Transformisiirrosten vastusvoima (engl. transform resistance), joka pyrkii hidastamaan jo olemassa olevia laattaliikkeitä
Törmäysvastus (engl. colliding resistance), joka on konvergoiville laattarajoille ominainen

Näistä kolmea ensimmäistä pidetään tärkeimpinä yksittäisinä laattaliikettä ajavina voimina.

Lähteet

1 2 3 Koistinen, Olavi: HS selvitti: Näin luotettava Wikipedia on (XLS) Helsingin Sanomat. 30.11.2013. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 7.12.2013. ”Kaksi ensimmäistä kappaletta ovat kokonaisuutena yllättävän hyviä, mutta jonkin verran on hapuilua kuitenkin.

1. Mannerlaatta ei ole levymäinen kappale Maan kuorta, vaan Maan kivikehää eli litosfääriä (johon kuori myös kuuluu)
2. Maapallon vaippa ei ole paljastuneena Islannissa. Epätavallisen voimakas vulkanismi on peittänyt mahdollisesti paljastuneet vaipan osat alleen.

3. Laattaliikkeen energialähde ei ole ainakaan suurelta osin konvektiovirtaukset. Suurin yksittäinen tekijä on todennäköisesti alityöntövyöhykkeillä ympäristöään tiheämpänä vaippaan painuvan merellisen kuoren aiheuttama veto. Erilaisten voimien vaikutukset laattaliikkeisiin eivät ole vielä täysin selvillä.

4. Kiviaineen lämpeneminen on kyllä suurimmaksi osaksi radioaktiivisen hajoamisen aiheuttamaa, mutta muitakin tekijöitä on.

5. Kratoniksi eli mannerytimeksi sanotaan hyvin vanhaa mannerlaatan osaa (ei ”kalliota”, joka on vain laatan maanpinnalle paljastunut yläosa)” Viitattu 18.3.2017.
↑ Cox, A. & B. R. Hart: Plate Tectonics: How it Works, s. 337–354. Wiley-Blackwell, 2009. ISBN 978-0-86542-313-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Litosfäärilaatta Wikimedia Commonsissa

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[HS-1] 1 2 3 Koistinen, Olavi: HS selvitti: Näin luotettava Wikipedia on (XLS) Helsingin Sanomat. 30.11.2013. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 7.12.2013. ”Kaksi ensimmäistä kappaletta ovat kokonaisuutena yllättävän hyviä, mutta jonkin verran on hapuilua kuitenkin.

1. Mannerlaatta ei ole levymäinen kappale Maan kuorta, vaan Maan kivikehää eli litosfääriä (johon kuori myös kuuluu)
2. Maapallon vaippa ei ole paljastuneena Islannissa. Epätavallisen voimakas vulkanismi on peittänyt mahdollisesti paljastuneet vaipan osat alleen.

3. Laattaliikkeen energialähde ei ole ainakaan suurelta osin konvektiovirtaukset. Suurin yksittäinen tekijä on todennäköisesti alityöntövyöhykkeillä ympäristöään tiheämpänä vaippaan painuvan merellisen kuoren aiheuttama veto. Erilaisten voimien vaikutukset laattaliikkeisiin eivät ole vielä täysin selvillä.

4. Kiviaineen lämpeneminen on kyllä suurimmaksi osaksi radioaktiivisen hajoamisen aiheuttamaa, mutta muitakin tekijöitä on.

5. Kratoniksi eli mannerytimeksi sanotaan hyvin vanhaa mannerlaatan osaa (ei ”kalliota”, joka on vain laatan maanpinnalle paljastunut yläosa)” Viitattu 18.3.2017.

[2] Cox, A. & B. R. Hart: Plate Tectonics: How it Works, s. 337–354. Wiley-Blackwell, 2009. ISBN 978-0-86542-313-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)