maltaksiIl-Gżira Manoel engl.Manoel Island entinen: l'Isola del Vescovo tai l'Isolotto (maltaksiil-Gżira tal-Isqof) myös: Manoel-saari Manoelsaari Manoelin saari
Manoel eli Manoel-saari, myös Manoelsaari tai Manoelin saari (maltaksiIl-Gżira Manoel, engl.Manoel Island), entiseltä nimeltään l'Isola del Vescovo tai l'Isolotto (maltaksiil-Gżira tal-Isqof), tasainen ja asumaton saari Välimerellä, Maltan itärannikolla sijaitsevassa Tal-Marsamxettin satamassa, Vallettan edustalla. Saari on yhdistetty Maltan pääsaareen kivisillalla.
Manoelin pinta-ala on noin 0,3 neliökilometriä. Nykyisin saari kuuluu hallinnollisesti Gżiran kaupunkiin.
Historia
Manoel sijaitsee Gżiraa ja Sliemaa yhdistävän rantabulevardin edustalla, Vallettan pohjoispuolella. Saari on erotettu Maltan pääsaaresta 15–20 metriä leveällä kanavalla, ja saarten välillä on kivisilta. Vallettasta Gżiraan kulkee säännöllisesti busseja, ja matka Marsamxettin satamaan kestää noin 30 minuuttia.
Pienellä Manoelin saarella on runsaasti vihreitä alueita ja puita, mutta ei vakituista asutusta tai asuinrakennuksia. Suurimman osan saaren kallioisesta alueesta vievät arkkitehtonisesti vaikuttava linnoitus sekä Lazzarettin laaja rakennuskompleksi, johon kuuluu karanteeniasema ja sairaala. Rakennukset sijaitsevat linnoituksen eteläpuolella ja ulottuvat meren rantaan. Vaikka Lazzarett on ulkoasultaan linnoitusta karumpi, se on lähes vuosisadan sitä vanhempi. Karanteenikäytännöt otettiin Maltalla käyttöön johanniittojen saavuttua saarille vuonna 1530. Pitkän merenkulkuperinteen omaavat Pyhän Johanneksen ritarit pitivät tärkeänä estää laivojen ja matkustajien mukana leviävien tautien pääsyä saarille. Sekä linnoitus että Lazzarett ovat nykyään merkittäviä arkkitehtonisia ja Maltan historiaan liittyviä muistomerkkejä.
Vuonna 1723 suurmestari António Manoel de Vilhena rakennutti saaren itäpäähän linnoituksen suojaamaan Tal-Marsamxettin satamaa vihollisen hyökkäyksiltä. Linnoitus nimettiin hänen mukaansa, ja myöhemmin myös koko saari tuli tunnetuksi Manoelin nimellä. Ennen linnoituksen rakentamista saarta kutsuttiin Maltan piispan saareksi. Mdinan katedraalikapitteli oli hankkinut saaren omistukseensa vuonna 1570, ja sen italiankielinen nimi l'Isola del Vescovo sekä maltankielinen il-Gżira tal-Isqof tarkoittavat ”piispan saarta”. Saari tunnettiin myös nimellä l'Isolotto.
Vuonna 1643 Maltan ritarikunta vaihtoi saaren Rabatin lähellä sijaitsevaan tal-Fiddenin viljelysalueeseen. Vaihdon tarkoituksena oli rakentaa Manoelille pysyvä karanteeniasema ja sairaala, joissa voitiin valvoa laivojen mukana saapuvia rutto- ja koleratapauksia.
Ritarit menettivät Maltan vuonna 1798, kun Napoleon Bonaparte valtasi saaret matkallaan Egyptiin ja teki Maltasta tukikohdan Egyptin-sotaretkeään varten. Toisen maailmansodan aikana, Maltan saarron yhteydessä, Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallisen laivaston 10. sukellusvenelaivue käytti Manoelia ja sen linnoitusta tukikohtanaan. Tukikohta tunnettiin nimillä HMS Talbot ja HMS Phœnicia. Luftwaffen pommituksessa maaliskuussa 1942 linnoituksen Padovalaisen Pyhän Antoniuksen kappeli tuhoutui.
Vuonna 1970 kuninkaallinen laivasto vetäytyi Maltalta. Tämän jälkeen Manoel ja sen historialliset rakennukset jäivät vuosiksi vaille käyttöä ja kunnossapitoa, ja ne rapistuivat sekä joutuivat ilkivallan kohteiksi. Rakennusten entisöinti aloitettiin 2000-luvun alkupuolella. Manoelin linnoitus vallihautoineen kuuluu Maltan maailmanperintökohteisiin ja on osa Unesconmaailmanperintökohteita, joka on ollut luettelossa vuodesta 1998.
Historiallisten rakennusten ja muiden kulttuuriperintökohteiden lisäksi saarella on rantaviivaa, laajoja viheralueita, pursiseura ja ankkafarmi. Kesäisin saarella toimii Luna Park -huvipuisto, ja talvisin siellä vierailee sirkuksia.
Maltalla, myös Manoelilla, on kuvattu useita elokuvia, kuten Risen (2016) ja Assassin’s Creed (2016). Linnoitusta käytettiin lavasteena Game of Thrones -televisiosarjan ensimmäisellä tuotantokaudella. Kasvillisuuden vallattua vähitellen linnoituksen raunioita ja muiden rakennusten rapistuttua niiden kunnostamisen tarve nousi esiin. Tämän yhteydessä ehdotettiin myös asuntojen ja venesataman rakentamista Manoelin saarelle.
Sillan lähistöllä Manoelin saarella toimii epävirallinen, vapaaehtoistyöhön perustuva eläinten suojapaikka Duck Village eli Ankkakylä. Rannan pienelle alueelle perustettu hyväntekeväisyyskohde oli alun perin tarkoitettu vesilinnuille turvalliseksi paikaksi, jossa ne voivat levätä metsästäjiltä ja kissoilta suojassa. Kylän tärkeimpiä asukkaita ovat ankat, mutta siellä elää myös joutsenia, kanoja ja hanhia.
Toiminnan laajentuessa Ankkakylään on tullut myös marsujajen, kaneja ja muita pieneläimiä sekä kulkukissoja. Kylän läheisyydessä on lahjoitusastia, ja sen laidalla sijaitsee hautausmaa siellä kuolleille eläimille. Eläimet asuvat pienissä puutaloissa. Ankkakylään on vapaa pääsy, ja eläimille tuodaan sekä ruokaa että leluja.
Royal Malta Yacht Club
Sillan oikealla puolella, lähellä Manoelin linnoitusta, sijaitsee Royal Malta Yacht Clubin (RMYC) klubitalo ja sen yhteydessä toimiva venesatama. Sillan toisella puolella on laiturialueita. Manoelin saarella toimii myös Yacht Yard Ltd. (MIYY), joka on yksi Välimeren vanhimmista vakiintuneista veneiden ja huvijahtien huoltokeskuksista. Yritys huoltaa ja kunnostaa erilaisia aluksia ja jahteja, jotka on valmistettu muun muassa puusta, teräksestä, alumiinista ja lasikuituvahvisteisesta muovista (GRP).
Yacht Yardilla on saarella käytössään yli 33 000 neliömetrin alue. Sen laitureihin voidaan ottaa enintään 50 metriä pitkiä ja 450–500 tonnia painavia aluksia; joidenkin lähteiden mukaan tilaa on jopa 80 metriä pitkille aluksille.
Royal Malta Yacht Clubin perustamisajankohdasta ei ole varmaa tietoa, mutta sen on oletettu toimineen jo vuonna 1835. Vuonna 1873 amiraliteetti myönsi klubille luvan käyttää sinistä lippua, ja lupa vahvistettiin myöhemmin vuosina 1894 ja 1935. Vuoteen 1892 mennessä klubi oli kuitenkin käytännössä lakannut toimimasta.
Maltan Yacht Yard
Noin vuonna 1896 Maltalla asuneet Rhoda-nimisten kutterien omistajat perustivat yhdistyksen, joka tunnettiin nimellä Rhoda Sailing Club. Aluksi toiminta keskittyi risteilyihin, mutta myöhemmin järjestettiin kilpailuja sekä purjeveneille että pienille paikallisille veneille. Toiminta houkutteli mukaan myös muita harrastajia.
Vuonna 1905 Rhoda Sailing Clubin jäsenet ja muut harrastajat perustivat Mediterranean Skiff Clubin (Välimeren venekerho), joka toimi vuoteen 1916 asti. Vuonna 1921 kerhotoiminta käynnistettiin uudelleen nimellä Malta Yacht Club. Vuonna 1928 kerho sai virallisesti käyttöönsä Royal-etuliitteen ja nimeksi tuli Royal Malta Yacht Club.
Vuonna 1929 onnistuneen moottorivenekilpailun jälkeen perustettiin Malta Motor Boat Club. Seuraavana vuonna moottorivenekerho ja Royal Malta Yacht Club yhdistyivät. Elokuussa 1935 amiraliteetin komissaarit uusivat Royal Malta Yacht Clubin oikeuden käyttää sinistä lippua.
Toisen maailmansodan puhjettua vuonna 1940 klubin toiminta keskeytyi. Seuraavana vuonna jäsenet suunnittelivat kilpailutoiminnan aloittamista uudelleen, mutta Luftwaffen ilmahyökkäykset pakottivat heidät keskeyttämään toiminnan. Pommituksessa 18. heinäkuuta 1942 klubitalo tuhoutui kokonaan, ja myös useita veneitä vaurioitui.
Vuonna 1970 klubin Tal-Marsamxettin satamassa sijaitsevat tilat siirrettiin Manoelin saarelle. Klubi palasi 13. marraskuuta 1990 alkuperäiseen nimeensä Royal Malta Yacht Club. Nykyinen klubitalo otettiin käyttöön lokakuussa 2009.
Suunnitteilla Manoelille
Saaren länsiosaan on suunniteltu asuinalue, joka koostuu matalahkoista, 3–4-kerroksisista asuinrakennuksista. Niihin on suunniteltu yhden, kahden ja kolmen makuuhuoneen huoneistoja. Vuosisatojen aikana useisiin eri käyttötarkoituksiin muokattu Lazzarett on tarkoitus kunnostaa ja muuttaa viiden tähden hotelliksi, johon tulisi myös kasino.
Saaren avoimien julkisten alueiden ja historiallisen karjatalon ympärille on suunniteltu kävelykatuja ja liiketiloja. Etelärannalla sijaitseva venesatama on tarkoitus uudistaa venesatamaksi, johon tulisi noin 180 venepaikkaa erikokoisille jahdeille.
Manoelin linnoituksesta on suunniteltu kulttuuri- ja taidekeskusta, johon sijoittuisi gallerioita, museoita, liiketiloja ja ravintoloita. Linnoituksen yhteydessä oleva paraatikenttä olisi tarkoitettu ulkoilmatapahtumille, joihin yleisöllä olisi vapaa pääsy. Kappelia voitaisiin käyttää muun muassa yhteisötapahtumiin ja häätilaisuuksiin.
Ajoneuvojen pysäköinti ja liikenneväylät sijoitettaisiin maan alle, jolloin maanpäällisestä alueesta muodostuisi pääosin autoton ja jalankulkijoille suunnattu ympäristö. Katutasoon rakennettaisiin julkisten tilojen ja aukioiden muodostama kokonaisuus. Lisäksi saaren olemassa olevia viheralueita säilytettäisiin ja niiden yhteyteen rakennettaisiin yli 80 000 neliömetriä uusia viher- ja perhepuistoalueita. Viheralueet ulottuisivat myös saaren ranta-alueille.
)_01_ies.jpg)
