Manttaalikunta on itsehallintoyhteisö, jonka muodostavat kunkin kunnan manttaaliin pannun maan omistajat ja haltijat. Aikoinaan manttaalikunnilla oli keskeinen asema maalaispitäjien kunnalliselämässä. Näin sääti vielä vuoden 1865 asetus kunnallishallituksesta maalla (4/1865, 11 §). Vuoden 1898 maalaiskuntain kunnallishallintoasetus (21/1898, 11 §) määräsi, että manttaalikunnan asiat käsitellään manttaalikokouksessa. Kokouksessa saatiin käsitellä vain manttaaliin pantua maata ja laitoksia koskevia asioita. Manttaalikokouksen määrättävissä olevia rahastoja nimitettiin manttaalimiesten rahastoiksi. Manttaalikokouksessa voitiin myös päättää, että manttaalikunnalle kerättiin veroa, manttaalikunnan veroa. Kokouksessa käytetty äänioikeus riippui jäsenen manttaalin suuruudesta. Aiemmin manttaalikunnan hoidettaviksi kuuluivat yleiset rasitukset kuten yleisten teiden teko ja kunnossapito, kyytitoimi, käräjähuoneiston kunnossapito ja vankeinkuljetus.
Manttaalikunnille kuuluneet yleiset rasitukset siirtyivät 1910- ja 1920-luvuilla suurimmaksi osaksi valtion hoidettaviksi. Vuonna 1917 tapahtuneen kunnallisen äänioikeusuudistuksen ja valtuustojen pakolliseksi tulon jälkeen manttaalikunnan merkitys supistui lähinnä muodolliseksi.