Maorisodat

Maorisodat
Muistomerkki molempien osapuolien kaatuneille Aucklandissa.
Muistomerkki molempien osapuolien kaatuneille Aucklandissa.
Päivämäärä 1845–1872
Paikka Uusi-Seelanti
Lopputulos Maorit menettävät suuren osan maistaan
Aluemuutokset 16 000 km² maorien maata uudisasukkaille
Osapuolet
Britannia Maorit
Komentajat
William Hulme
Thomas Pratt
Duncan Cameron
Thomas McDonnell		 Hone Heke
Wiremu Kingi
Rewi Maniapoto
Riwha Titokowaru
Vahvuudet
18 000 5 000

Maorisodat olivat joukko konflikteja Britannian ja Uuden-Seelannin alkuperäisväestön eli maorien välillä vuosina 1845–1872. Waitangin sopimus oli taannut maoriheimojen oikeudet omiin alueisiinsa, mutta maorit olivat alkaneet myydä maitaan uudisasukkaille. Tästä syystä Britannia sääti lain, jonka mukaan Uudessa-Seelannissa maata sai myydä vain kruunulle. Uudisasukkaat eivät olleet tähän tyytyväisiä, vaan alkoivat asuttaa maorien alueita ostamatta niitä. Maorit vastustivat toimintaa ja myöhemmin osapuolten välille syttyi sota.

Yhteenotot

Ensimmäinen yhteenotto tapahtui 1843, kun Uuden-Seelannin Eteläsaarella sijaitsevan Nelsonin kaupungin asukkaat yrittivät vallata lisää maata. Maorit tappoivat heistä 22 Wairaun verilöylyssä. Lipputankosota käytiin 1845 Pohjoissaarella, ja siitä alkoi varsinainen sota. Vaikka Pohjoissaaren yhteenotossa oli kyse eri maoripäälliköiden välienselvittelyistä, britit ottivat siihen osaa kannattamiensa heimopäälliköiden puolella. Tämä johti uudisasukkaiden tekemien hyökkäysten sarjaan, joita Britannia tuki joukoillaan.

Vaikka maorien etuna oli alueen tuntemus, heillä ei ollut toivoa lyödä paljon suurempia brittijoukkoja ensimmäisissä yhteenotoissa. Tästä syystä maorit luopuivat melko nopeasti väkivallasta ja kompromissiratkaisuna oli, että brittien lait tulivat voimaan vain kaupungeissa, ja maorit hallitsivat muita alueita.

Vuonna 1859 Uuden-Seelannin eurooppalaisväestö oli kasvanut 60 000 henkeen, eli heitä oli suurin piirtein yhtä paljon kuin maoreja. Väestön yhä kasvaessa uudisasukkaat alkoivat taas painostaa maoreja ja valtasivat lisää maata. Maorien keskuudessa nousi kuningasliike, joka ajoi maorien yhdistämistä samanlaisen monarkian alaisuuteen kuin Britanniassa oli. Tämä liike kävi taistelua brittejä vastaan 1860-luvulla. Sotatoimet johtivat maorikoulujen lopettamiseen.

Viimeiset yhteenotot olivat Te Kootin sota ja Titokowarun sota. Vaikka nämä olivat varsinaisen sodan viimeiset yhteenotot, konfliktit jatkuivat eri muodoissa aina vuoteen 1916 saakka.

Seuraukset

Britit rankaisivat maoreja kapinoinnista ja ottivat haltuunsa 16 000 neliökilometriä maata. Vaikka osa näistä maa-alueista myytiin tai annettiin takaisin, suurinta osaa ei palautettu. Maiden menetyksellä oli suuri vaikutus paikallisten maoriheimojen talouteen ja elämäntapaan. Kiistat maa-alueista jatkuvat vielä nykypäivänäkin ja tapauksia käsitellään edelleen oikeudessa.

Lähteet