Marabut
| Marabut | |
|---|---|
 Afrikanmarabu (Leptoptilos crumeniferus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Haikaralinnut Ciconiiformes |
| Heimo: | Kattohaikarat Ciconiidae |
| Suku: | Marabut Leptoptilos Lesson, 1831 |
| Katso myös | |
Marabut (Leptoptilos) on kattohaikaroiden heimoon kuuluva lintusuku.
Sähinän lisäksi marabu kalistelee nokkaansa, mutta pää ei ole tällöin kääntynyt selän puolelle, kuten kattohaikaroilla, vaan suuntautuu maata kohti.
Ravinto
Marabut kuuluvat trooppisten alueiden tärkeimpiin raadonsyöjiin. Sopeutuminen verisen ravinnon nauttimiseen on kehittänyt niille lähes kaljun pään ja kaulan (vrt.korppikotkat) Haaskojen lisäksi ne syövät kaloja, äyriäisiä, hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Joissain olosuhteissa ne voivat erikoistua jopa flamingon kokoisten suurten lintujen pyydystämiseen. Ihmisten lähellä marabuja kiinnostavat jätteet ja teurastamot.
Pesintä
Marabujen silmiinpistävä tuntomerkki on kaulassa riippuva paljas ihopussi, jonka muoto ja koko vaihtelevat. Se on mahtailuelin, jolla on merkitystä soidinmenoissa ja arvojärjestysseremonioissa. Pussiin johtaa suuontelosta ilmakäytävä, joten lintu voi puhaltaa tämän komistuksensa täyteen ilmaa.
Marabut rakentavat pesänsä puihin, mutta monesti myös kallioille.
Marabujen (Leptoptilos) sukuun kuuluvia lajeja
- Afrikanmarabu (Leptoptilos crumeniferus)
- Assaminmarabu (Leptoptilos dubius)
- Pikkumarabu (Leptoptilos javanicus)
Aiheesta muualla
- BirdLife Suomi ry: Maailman lintujen suomenkieliset nimet 2., uudistettu painos (2006) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Leptoptilos (englanniksi)