Maria Elisabeth Collan-Beaurain (2. maaliskuuta 1869 Helsinki - 18. syyskuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen pianisti.
Collan-Beaurainin vanhemmat olivat säveltäjä Karl Collan ja laulaja Maria Collan. Hän opiskeli 15-vuotiaasta lähtien Wienissä pienonsoittoa Theodor Leschetizkyn johdolla ja oli myöhemmin Pariisissa Raoul Pugnon oppilaana. Suomeen palattuaan Collan-Beaurain kiersi konserttipianistina ja toimi musiikinopettajana. Vuonna 1900 hän avioitui ranskalaisen pankkiirin ja juristin Edouard Beaurainin (1872-1939) kanssa asettuen 12 vuodeksi Pariisiin. Palattuaan jälleen kotimaahansa Collan-Beaurain toimi muun muassa Finsk Tidskriftin, Hufvudstadsbladetin ja Svenska Pressenin avustajana. Vuonna 1921 hän julkaisi isoisänsä Fredrik Paciuksen elämäkerran, joka sai Svenska litteratursällskapetin kirjallisuuspalkinnon.
Maria Collan-Beaurainin ja Edouard Beaurainin tytär oli agronomi Elisabeth Beaurain-Pihkala.