Robert Wilhelm Ekmanin maalaus Syntymäpäiväjuhlat (1857). Maalaus kuvaa Vähä-heikkilän kartanon salonkia tuhoisaa tulipaloa edeltävänä iltana, jolloin von Troilien talossa vietettiin emäntä Johanna von Troilin 46-vuotissyntymäpäivää. Ekman oli ollut tuolloin vieraana paikalla. Teos on Suomen taiteessa aikansa harvinainen interiöörikuvaus, jonka taiteilija maalasi ulkomuistista.
Vähä-Heikkilän kartanon tulipalona tunnettu onnettomuus tapahtui 3. maaliskuuta1853TurunVähäheikkilässä, kuninkaankartanon alueella sijainneessa Samuel von Troilin omistamassa huvilassa. Palossa menehtyi kaksi henkilöä; huvilan omistajan 24-vuotias tytär, leskirouva Mathilda Meurman (o.s. von Troil) sekä tämän vasta kolmevuotias tytär Bertha Meurman. Tapahtuma järkytti laajasti aikalaisia. Siitä kirjoitettiin lehdissä ja sen johdosta maalattiin taideteoksia sekä kirjoitettiin useita runoja.
Palon syttymissyy ei koskaan selvinnyt. Palossa tuhoutunut kaksikerroksinen huvila oli rakennettu alun perin kesänviettopaikaksi, mutta huvilan omistaneen Samuel von Troilin perhe asui siellä myös talvisin. Rakennuksessa oli yhdeksän huonetta, keittiö, kaksi eteistä ja siipirakennuksessa biljardisali. Huvila tuhoutui palossa täysin eikä sitä koskaan rakennettu uudelleen. Nykyään maastossa on nähtävissä vain perustuksiin mahdollisesti kuuluvia kivenlohkareita. Palaneen huvilan paikalla sijaitsee nykyisin myös Mathilda Meurmanin puisto, jossa on palon uhreille pystytetty muistomerkki.
Tapahtumien kulku
Paloa edeltänyt ilta
Perhe oli juhlinut huvilassa paloa edeltävänä keskiviikkoiltana perheen äidin, vapaaherra Johanna Maria von Troilin 46-vuotissyntymäpäivää. Oman väen lisäksi juhlaan osallistui perheen sukulaisia ja ystäviä. Mukana illanvietossa oli myös taiteilija Robert Wilhelm Ekman sekä tämän puoliso Josefina Pippingsköld. Koska oli arki-ilta, juhlat päättyivät jo klo 23 aikoihin ja talonväki siirtyi nukkumaan. Vanhemmat Samuel ja Johanna sekä heidän nuorempi tytär Maria yöpyivät talon yläkerrassa. Vanhempi, 24-vuotias tytär Mathilda Meurman sekä tämän kolmevuotias tytär Bertha ja kaksivuotias tytär Ottiliana sekä perheen nuori lastenhoitaja nukkuivat talon alakerrassa.
Aikalaiskuvauksen mukaan ennen nukkumaanmenoa alle nelivuotias Bertha pyysi äitiään lukemaan Zachris Topeliuksen sadun Koivu ja tähti, joka kertoo eksyneistä lapsista ja heidän paluustaan kotiin. Sadun lukemisen yhteydessä lapsen kerrotaan kysyneen äidiltään, pääsisikö hänkin “tähden luo”, mihin äiti vastasi myöntävästi.
Tulipaloyö
Talon isäntä Samuel von Troil loukkaantui tulipaloyönä vakavasti.
Tulipalo sai alkunsa aamuyöllä. Yläkerrassa nukkunut Samuel von Troil havahtui noin kello kolmen aikaan huminaan, jota hän piti voimakkaan tuulen ja pyryn aiheuttamana. Noin kello neljän aikaan rakennuksesta kuului räjähdys, kun eteisen seinällä ollut ruutisarvi laukesi seinän sortuessa. Tämä herätti huvilan asukkaat. Alakerran makuuhuoneessa nukkunut Mathilda sekä hänen tyttäret Bertha ja Ottilia sekä lastenhoitaja pyrkivät pelastautumaan ikkunan kautta. Lastenhoitajan kertomuksen mukaan Mathilda oli auttanut ensin lastenhoitajan ikkunasta ulos ja tämän jälkeen antanut hänelle Ottilianan. Mathilda oli nostanut myös Berthan ikkunan äärellä olleelle pöydälle odottamaan, jotta lastenhoitaja voisi nostaa Berthan ulos talosta. Ottiliana oli kuitenkin takertunut kiinni lastenhoitajaan ja samanaikaisesti Bertha oli kauhistuneena hypännyt pöydältä alas ja lähtenyt seuraamaan äitiään sisälle palavaan taloon.
Mathilda palasi sisälle taloon pelastaakseen yläkerrassa olleet vanhempansa ja nuoremman sisarensa. Yläkerrassa oli kuitenkin herätty jo aiemmin räjähdykseen: Samuel, Johanna ja Maria olivat paenneet ikkunan kautta ulos verannan katolle ja sieltä edelleen maahan. Samuel loukkasi jalkansa vakavasti pudotuksessa, mutta kaikki kolme jäivät kuitenkin henkiin. Vanhempiaan pelastamaan lähtenyt Mathilda menehtyi savukaasuihin portaikossa, ja Bertha löydettiin myöhemmin äitinsä sängyn läheltä. Molempien ruumiit löydettiin raunioista palon jälkeen.
Palo oli havaittu myös Vartiovuoren palotornissa viimeistään tunti palon alkamisen jälkeen ja paikalle lähti sammutusväkeä. Mitään ei kuitenkaan ollut enää tehtävissä.
Jälkiseuraukset
Robert Wilhelm Ekmanin maalaus tulipalovuodelta 1853. Maalauksessa kuvataan palon uhrit Mathilda ja Bertha enkelinsiipisinä savun keskellä.
Tulipalon syttymissyy ei koskaan selvinnyt. Molempien uhrien ruumiit löydettiin talosta jo palopäivänä pahoin hiiltyneinä ja turmeltuneina. Käytännössä koko talon irtaimisto tuhoutui palossa. Vahingoittumattomana löydettiin ainoastaan neljä kultasormusta, jotka olivat Mathilda Meurmanin sormissa. Sormusten lisäksi löydettiin Mathilda Meurmanin medaljonki, jonka sisällä oli hänen edesmenneen puolison Otto Meurmanin hieskiehkura. Medaljongin ketju oli palanut poikki kolmesta neljään kohtaan, mutta itse medaljonki oli säilynyt täysin ehjänä, puristuneena ruumiin ja vasemman käsivarren väliin. Se oli säästynyt jopa niin hyvin, ettei sen lasi ollut kuumuudesta särkynyt, ja myös medaljongin sisällä ollut hiuskiehkura oli säilynyt.
Vain neljä päivää onnettomuuden jälkeen, taiteilija Robert Wilhelm Ekman, joka oli ollut vieraana von Troilien huvilassa paloa edeltävänä iltana 2. maaliskuuta 1853, maalasi tulipalon uhreista kaksi samansisältöistä maalausta, jotka hän lahjoitti von Troilin perheelle. Teoksen valmistumisen kerrotaan kestäneen vain noin 7–8 tuntia ja sen samankaltaisuutta palon uhreihin pidettiin aikalaislähteiden mukaan huomattavana. Vakavasti loukkaantuneen Samuel von Troilin kerrottiin katsovan maalausta sairasvuoteelta. Teoksessa Mathilda kuvataan sylissään enkelisiipinen Bertha savun ympäröimänä, taustalla pilkistää sininen taivas. Toinen maalauksista on Ruotsissa Ottilia Meurmanin perillisten omistuksessa, toinen von Troilin jälkeläisillä Suomessa.
Tulipalo ja sen traagiset seuraukset saivat laajaa lehdistöhuomiota. Von Troilin perhe oli hyvin tunnettu: Samuel von Troil oli toiminut Turun ja Porin läänin maaherrana sekä Suomen Pankin Turun konttorin johtajana. Åbo Underrättelser julkaisi pitemmän kuvauksen tapahtumista ruotsiksi 11. maaliskuuta. Sanomia Turusta -lehti julkaisi 22. maaliskuuta suomenkielisen, yksityiskohtaisen ja tunteikkaan kuvauksen onnettomuudesta ja sen jälkeisistä tapahtumista.
Uhrien siunaustilaisuus ja hautaus
Mathildan ja Berthan ruumiit siunattiin lauantaina 12. maaliskuuta 1853 Turun tuomiokirkossa. Siunaustilaisuudessa tuomiokirkko oli ääriään myöten täynnä. Hautaan siunaamisen toimitti arkkidiakoni Johan Per Lindholm. Tilaisuuden aloitti ja lopetti tuomiorovasti ja runoilija Karl Robert Malmström, joka lauloi tilaisuutta varten erikseen laatimiaan säkeitä. Ruumiit siirrettiin yhteisessä arkussa ensin tuomiokirkosta Maarian kirkkomaalle, kirkon eteläpuolella sijaitsevaan Wallensköldien sukuhautaan eli niin sanottuun Maaherran hautaholviin. Rauta-aidan ympäröimän ruohopäällysteisen holvatun haudan oli rakennuttanut Iso-Heikkilänkartanoa pitänyt hovioikeuden presidentti Erik Wallensköld vuonna 1839.
Maariasta arkku siirrettiin edelleen ja haudattiin Kangasalalle Meurmanien sukuhautaan, johon Mathildan aviomies Otto Meurman oli haudattu vain kaksi ja puoli vuotta aiemmin, talvella 1850. Otto Meurman oli kuollut vain kaksi vuotta pariskunnan avioitumisen jälkeen, kun parin ensimmäinen tytär Bertha oli vain yksivuotias ja Mathilda oli leskeksi jäädessään raskaana toista kertaa. Otto kuului tunnettuun Meurmanin sukuun, ja hänen veljensä Agathon Meurman oli merkittävä suomalaisuusmies ja tietokirjailija.
Tapahtumien muistaminen
Kuva 1900-luvun taitteesta Vähä-Heikkilän kartanon raunioilta. Lasten takana on nähtävissä alkuperäiset muistomerkit rautaristeineen, muistomerkkiä ympäröivä aita sekä von Troilin perheen istuttamia lehtikuusia.
Neljä vuotta palon jälkeen Robert Wilhelm Ekman maalasi tapahtumiin liittyen vielä toisen teoksen Syntymäpäiväjuhlat, jossa on kuvattu tulipaloa edeltävän illan tunnelmaa huvilan salongissa. Maalaus kuuluu Kansallismuseon kokoelmiin.
Tapahtumien muistoksi kirjoitettiin useita runoja ja muistotekstejä. Zachris Topelius kirjoitti tapahtumien innoittamana runon Det rätta hemmet (Oikea koti), jossa viitataan taivaaseen. Tuomiorovasti Karl Robert Malmström sekä Fredrik Cygnaeus laativat myös omat muistorunonsa.
Palossa orvoksi jäänyt kaksi- ja puolivuotias Ottilia kasvoi isovanhempiensa luona. Ottilian koulutus rahoitettiin keisarillisista varoista. Hän tapasi Turussa tulevan puolisonsa, historioitsija ja runoilija Carl Silfverstolpen ja heidät vihittiin Turussa 25. heinäkuuta 1872, minkä jälkeen he asettuivat Tukholmaan. Ottilia oli prinsessa Teresian läheinen ystävä, ja puolisonsa kuoleman jälkeen Ottiliaa tuettiin myös hovin varoista. Ottilia ja Carl saivat neljä lasta, joista kolme eli aikuisiksi. Ottilia Meurmanin jälkeläiset ovat kertoneet muistavansa edelleen vuoden 1853 tapahtumia sytyttämällä kynttilän Mathildan päivänä 14. maaliskuuta.
Tulipalo ja sen uhrit ovat jääneet myös osaksi Vähäheikkilän paikallis- ja nimistöhistoriaa. Ympäröivältä Puistomäen asuinalueelta löytyvät Mathildan, Berthan, Samuelin ja Oton mukaan nimetyt tiet.
Muistomerkki
Vähä-Heikkilän kartanon tulipalon muistomerkki Mathilda Meurmanin puistikossa Turussa kuvattuna vuonna 2025.
Entisen huvilan paikalla sijaitsee nykyään Mathilda Meurmanin puistikko. Vehreässä puistikossa on vanhoja puita, esimerkiksi lehtikuusia, jotka von Troilin perhe aikanaan istutti huvilansa ympärille. Tämä huvilan jalopuiden ja -pensaiden muodostama arboretum antoi myöhemmin nimen ympäröivälle Puistomäen asuinalueelle.
Jo pian vuoden 1853 palon jälkeen, viimeistään 1860-luvulla, puistikon keskelle perustettiin istutuksia ja pystytettiin kaksi graniittijalustalle asetettua rautaristiä. Suurempi risti oli omistettu Mathilda Meurmanille ja pienempi hänen tyttärelleen Berthalle. Risteihin kaiverretut muistotekstit olivat jo tuolloin samat kuin nykyisessä muistomerkissä.
Viimeistään vuodesta 1903 lähtien, jolloin palosta tuli kuluneeksi 50 vuotta, paikalla on ollut nykyisen kaltainen muistomerkki. Siinä ylempi, pienempi kivi on omistettu Berthalle ja alempi, suurempi kivi Mathildalle. Muistomerkkiin on kaiverrettu vainajien nimet sekä katkelma Zachris Topeliuksen palon johdosta kirjoittamasta muistorunosta Det rätta hemmet (Oikea koti). Muistomerkkiin on kaiverrettu vainajien nimet sekä katkelma Topeliuksen tapahtuman johdosta kirjoittamasta muistorunosta Det rätta hemmet (Oikea koti):
↑Laaksonen, Hannu & Issakainen, Tytti:Maarian kirkkomaa - Aikamatka halki pitäjän historian, s. 16–17. (Maaherran hautaholvi)Turku:Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, 2011.ISBN978-952-99828-2-0julkaisun verkkoversio(pdf)Viitattu 23.1.2026.suomi
_(cropped).png)
