
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: | |||
| Pöytätennis | |||
| Barcelona 1992 | miehet kaksinpeli, luokka 1 | ||
| Atlanta 1996 | miehet joukkuekilpailu, luokka 1–2 | ||
| Toronto 1976 | miesten nelinpeli, luokka 1A | ||
| Arnhem 1980 | miesten nelinpeli, luokka 1A | ||
| Atlanta 1996 | miehet kaksinpeli, luokka 1 | ||
| Sydney 2000 | miesten kaksinpeli, luokka 1 | ||
| Arnhem 1980 | miesten yksinpeli, luokka 1A | ||
| New York 1984 | miesten kaksinpeli, luokka 1A | ||
| Soul 1988 | miesten kaksinpeli, luokka 1A | ||
| Barcelona 1992 | miehet joukkuekilpailu, luokka 2 | ||
| Uinti | |||
| Heidelberg 1972 | 25m selkäuinti, luokka 1A | ||
| Yleisurheilu | |||
| Toronto 1976 | miesten 10-ottelu, luokka 1A | ||
Matti Launonen (31. toukokuuta 1944 Kuopio – 23. maaliskuuta 2019 Atlantis, Florida) oli suomalainen parapöytätennispelaaja. Launonen voitti vuosina 1976–2000 kymmenen paralympiamitalia pöytätenniksessä sekä yhden mitalin uinnissa että yleisurheilussa.
Launonen kilpaili vaikeimmin vammautuneiden pyörätuolipelaajien ykkösluokassa. Hän kilpaili 1970-luvulla myös uinnissa, yleisurheilussa ja viisiottelussa.
Launonen vammautui 19-vuotiaana, kun hänen kuljettamansa auto kääntyi 80 kilometrin tuntivauhdissa äkisti ja pyörähti ympäri. Onnettomuuden syynä oli ilmeisesti käsijarruun tullut vika. Launonen oli kyyditsemässä suunnistusporukkaa Kalevan rastien kilpailuun. Launonen totesi STT:n haastattelussa vuonna 2004, että jos onnettomuutta ei olisi tapahtunut, hän ei todennäköisesti olisi olympiavoittaja, koska suunnistus ei ole olympialaji.
Launonen vietti talvensa vuodesta 1989 lähtien Floridassa.
Launonen kuoli 74-vuotiaana sairaalassa Floridassa. Hän oli kaatunut aiemmin kotonaan sisäpyörätuolillaan ja loukkaantunut.