Mauri Uuno Kalervo Suomalainen (25. syyskuuta 1925 Kuopio – 8. kesäkuuta 2001) oli suomalainen pikaluistelija ja pikaluisteluvalmentaja.
Mauri Suomalainen aloitti kilpailu-uransa TUL:n Helsingin Työväen Luistelijoiden riveissä. Hänestä tuli TUL:n Luisteluliiton yhteistyösopimuksen mukaisesti ensimmäinen TUL:n edustaja, joka edusti Suomea nuorten pikaluistelumaaottelussa vuonna 1942. Miesten sarjoissa hän nousi TUL:n kärkeen sodan jälkeen vuonna 1946 voittaen miesten sarjan matkamestaruuksia. Hän voitti TUL:n yleismestaruuden vuosina 1948 ja 1949.
Suomalaisella parhaaksi matkaksi vakiintui 500 metriä. Suomalainen edusti Suomea vuonna 1948 niin EM- kuin MM-kisoissa. Hän ei päässyt luistelemaan kumassakaan kisassa viimeistä matkaa, mutta 500 metrillä hän oli kilpailijoiden parhaimmistoa; MM-kisoissa peräti kolmas 500 metrillä. Vuoden 1948 St. Moritzin olympialaisten karsinnoissa Suomalainen oli TUL:n luistelijoista vahvin kisaehdokas erityisesti olympialaisten 500 metrille, mutta sijoittuminen kisoja edeltävissä SM-kisoissa vasta yhdeksänneksi pudotti hänet kisajoukkueesta.
Suomalainen pääsi vielä vuonna 1950 EM-kisaedustajaksi. Tässä vaiheessa hän siirtyi edustamaan Suomen Luisteluliiton alaista Helsingin Luistinkiitäjiä. Vuoden 1951 SM-kisoissa hän voitti 500 metrin Suomen mestaruuden 500 metrillä. Oma aktiiviura jatkui aina vuoteen 1956 asti.
Oman luistelu-uransa jälkeen Suomalainen toimi luisteluvalmentajana syksystä 1956 alkaen. Henkilökohtaisia valmennettavia olivat mm. Kaija Mustonen ja Keijo Tapiovaara,
Toisena lajina pyöräilyuran päätyttyä Suomalaisella oli ratapyöräily, jossa hän edusti helsinkiläistä Pyörä-Toverit-seuraa aina 1960-luvulle asti.
