Mediakomppania oli Yle TV1 -kanavalle 1990-luvun alkupuolella ohjelmia tuottanut yksikkö, joka teki lähinnä erillisiä lyhytdokumentteja muun muassa populaarimusiikista. Se vastasi alkuun myös suositusta ajankohtaissatiirista Iltalypsy
Aiemmasta nuortenohjelmien toimituksesta kehitetty Mediakomppania pyrki olemaan nuorten aikuisten maailmankuvaa edustava työryhmä, ja myös tekijät olivat noin 30-vuotiaita. Heitä olivat tuottajat Liisa Akimof, Kaijaleena Rajatora ja Heidi Köngäs sekä muun muassa Kari Kontio, Taina West, Ruben Stiller, Tapio Piirainen, Peter Lindholm ja Kaisa Rastimo.
Populaarimusiikki oli yksi Mediakomppanian keskeisistä aiheista. Rock-henkilökuvissa nähtiin muun muassa Gösta Sundqvist, Pertti Neumann, Saara Suvanto, Jaana Rinne ja Kauko Röyhkä. Ohjelmasarjan ensimmäisiin jaksoihin kuului Ismo Alangon tilausteos Kun Suomi putos puusta Helsingin juhlaviikoilta sekä dokumentti Havana Black -yhtyeen kolmekuukautiseksi tarkoitetulta mutta jo viikon jälkeen keskeytyneeltä Pohjois-Amerikan kiertueelta. Myöhempiä Mediakomppanian rock-ohjelmia oli vanhoja musiikkivideoita ja niitä edeltäneitä Ylen ja muiden yhtiöiden kuvatallenteita esittänyt Eilisen pop -sarja.
Ylen vuosikertomuksen ja vuosikirjan 1990–1991 mukaan Mediakomppanian alkuaikojen tuotannot tasapainoilivat asian ja viihteen rajamailla, aiheinaan muun muassa vallankäyttö, ydinvoima, ekoterrorismi, autoilu, saatananpalvonta, laihduttaminen ja totaalikieltäytyjien nälkälakko.
Mediakomppanian vaihtelevan mittaiset tuotannot esitettiin useimmiten keskiviikon myöhäisillassa yleensä iltakymmenen jälkeen. Keväällä 1993, television suuressa kanavauudistuksessa Mediakomppania yhdistyi uudeksi Fiktio-osastoksi yhdessä taideohjelmien, lasten- ja nuortenohjelmien ja kansainvälisen musiikin työryhmän kanssa. Mediakomppanian tuotantoja supistettiin 21:stä seitsemään ja ohjelma-aika vähennettiin puoleen tuntiin. Jo seuraavana vuonna 1994 Fiktio-osasto purettiin takaisin pienempiin osiin, yhtenä niistä ”ohjelmaprojekti” Mediakomppania, jonka vetäjänä jatkoi Liisa Akimof.
Musiikkiohjelmien ja dokumenttien lisäksi Mediakomppania tuotti muun muassa Ruben Stillerin vetämän suuren huumekeskustelun helmikuussa 1992 ja seuraavan vuoden keväällä Pentti Kasurisen tekemän romanssihuijarista kertovan puolen tunnin näytelmäelokuvan Liituraita-Leo, kokeellisen draamadokumentin jonka pääosaa näytteli Pertti Sveholm.
Kesällä 1999 Yle TV1 esitti uusintana monia Mediakomppanian dokumenttituotantoja otsikolla ”Mediakomppanian paluu”.
Monet Mediakomppanian lyhytdokumenteista menestyivät muun muassa Tampereen lyhytelokuvajuhlilla ja myös ulkomaisilla festivaaleilla. Mediakomppanian ohjelmia muistettiin myös muun muassa Telvis-gaalan ja Koulutusrahasto Kouran palkinnoilla. Kansainvälisesti palkituin Mediakomppanian tuotannoista lienee Pia Andellin dokumentti Pariisin Père-Lachaise-hautausmaasta, suomalaisyleisön ja asiantuntijoiden suosikki oli puolestaan ajankohtaissatiiri Iltalypsy.
Helsingin Sanomien tv-kriitikko Jukka Kajava kirjoitti marraskuussa 1990 pettyneensä Mediakomppanian alkuvaiheen nuorekkuutta lupaavaan ohjelmakonseptiin, joka kaikesta huolimatta vaikutti sovinnaisuudessaan melko keski-ikäiseltä. Hän kysyi, onko televisio-ohjelmien tuotantotapa niin kaavamainen, aikataulujen ja sopimusten orjuuttama, ettei ohjelmiin pystykään syntymään säröä tai särmää. Onko sittenkin helpompi tehdä tavallista ja kaikille tekijoille tuttua? Ohjelmakonseptin hyvänä puolena hän piti dokumenttituotannon hengissä pitämistä. Syksyllä 1991 alkanutta Mediakomppanian Lama-ajan tv-ohjelma -sarjaa Kajava luonnehti aloitusjakson perusteella yhtä kylmäkiskoiseksi kuin muitakin Suomen 1990-luvun alun lamaa tuoreeltaan kuvanneita ohjelmia.