Elämä
Melisende oli vanhin kuningas Balduin II:n ja hänen armenialaissyntyisen vaimonsa Melitenen Morphian neljästä tyttärestä. Hänen syntyessään isä oli Edessan kreivi, mutta 13 vuotta myöhemmin vuonna 1118 hänet valittiin Jerusalemin kuninkaaksi. Jotkut lähteet väittävät, että Balduinia kehotettiin tuolloin hankkimaan uusi vaimo, jotta saisi miespuolisen kruununperillisen. Balduin kieltäytyi ja nimesi sen sijaan tyttärensä Melisenden moniin merkittäviin tehtäviin.
Vuonna 1128, kun Melisende oli jo 23-vuotias, hänen isänsä pyysi Ranskan kuningasta valitsemaan hänelle kelvollisen aviomiehen. Ranskan kuningas ehdotti Anjoun ja Mainen kreivi Fulkia. Vaikka Anjou on pieni, se oli keskeinen ja vaikutusvaltainen Ranskan osa. Fulk oli sukua monille Euroopan mahtaville kuningashuoneille.
Fulk oli itse matkustanut Pyhään maahan aiemmin vuosisadalla ja palvellut temppeliherrojen ritarien ritarien ritarikunnassa. Häntä pidettiin kuitenkin sotilaallisesti kyvykkäänä, mikä oli tärkeä ominaisuus haavoittuvassa Jerusalemin kuningaskunnassa. Vuonna 1129 Fulk palasi Jerusalemin kuningaskuntaan ja meni naimisiin Melisenden kanssa, joka oli tuolloin 24-vuotias. Hän alkoi heti toimia yhdessä appensa kanssa kuningaskunnan hallinnossa. Kuitenkin vuonna 1130, kun Melisende synnytti pojan, joka nimettiin Balduiniksi isoisänsä mukaan, ylpeä isoisä ryhtyi varotoimenpiteeseen ja luovutti valtakuntansa julkisesti tyttärelleen, vävylleen ja pojanpojalleen. Tarkoituksena ei ollut kuningaskunnan jakaminen, vaan keino sitoa hänen vasallinsa perillisiinsä. Lisäksi, kun hän sairastui seuraavana vuonna, hän vahvisti kuolinvuoteellaan tyttärensä Melisenden, hänen kuningaspuolisonsa Fulkin ja heidän yhteisen poikansa Balduinin kruununperimyksen. Melisende ja Fulk kruunattiin yhdessä Pyhän haudan kirkossa.
Isänsä varotoimenpiteistä huolimatta Melisende suljettiin aluksi pois tärkeistä päätöksistä kuningaskunnassa. Fulk ärsytti paikallista aatelia nimittämällä anjoulaisia maanmiehiään valta-asemiin. Asiat kärjistyivät, kun yksi Melisenden läheisistä kannattajista, Hugh Jaffalainen, kapinoi kuningasta vastaan. Syytöksiä esitettiin suhteesta kuningattaren kanssa, ja yksi Fulkin ritareista yritti salamurhata Hughin. Vaikka Fulk kielsi osallisuutensa, Melisende oli raivoissaan hyökkäyksestä ja Fulk pelkäsi henkensä edestä uskoen kuningattaren kannattajien uhkaavan häntä.
Melisenden raivon pelottamana Fulk näyttää muuttaneen mielensä. Hän liitti kuningattaren hallintoonsa, neuvotteli hänen kanssaan valtakunnan asioista ja he allekirjoittivat yhdessä asiakirjoja. Tänä aikana tilattiin kuuluisa Melisenden psalttari, runsaasti koristeltu, kuningattarelle sopiva henkilökohtainen rukouskirja. Melisenden tilasi sen joko itse tai sai Fulkilta lahjaksi. Psalttarin taideteokset edustavat sekä itämaisia että länsimaisia tyylejä, mikä antaa kuvan toilloisen Jerusalemin monikulttuurisesta elämästä. Kuningaspari aloitti myös merkittävän rakennusohjelman koko kuningaskunnassa.
Vuonna 1143 Fulk kuoli metsästysonnettomuudessa, ja Melisende peri vallan yhdessä poikansa Baldwin III:n kanssa, joka oli tuolloin 13-vuotias. Hän hallitsi valtakuntaa taitavasti, mutta 1150-luvun alussa hänen poikansa oli jo ärtynyt oman hovinsa yllytyksestä. Hän halusi yksinvallan, mutta isoisänsä testamentti tarkoitti, että Melisendella oli yhteinen oikeus valtaistuimeen. Hän haastoi äitinsä julkisesti ja vaati sitten vuonna 1152 korkeimman oikeuden kokouksessa, että he jakaisivat valtakunnan keskenään. Tästä puhkesi sisällissota. Kun rauha oli neuvoteltu ja Melisende suostui luovuttamaan täyden vallan Baldwinille, hän sopi pian äitinsä kanssa ja pyysi tältä neuvoja. Äiti toimi satunnaisissa hallituksen tehtävissä kuolemaansa saakka vuonna 1161.
Melisenden kuningatarasema edusti kuninkaallisen vallan huippukohtaa 1100-luvun Jerusalemissa. Hän neuvotteli Damaskoksen muslimihallitsijan kanssa ja puolusti "toisen sukupolven" latinalaisamerikkalaisia uudisasukkaita lännestä tulleilta uusilta tulokkailta. Äitinsä perintöä kunnioittaen hän tuki ortodoksisia luostareita ja myös syyrialaisia kristittyjä.
