Meriharakka

Meriharakka
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä

Silmälläpidettävä
Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Meriharakat Haematopodidae
Suku: Haematopus
Laji: ostralegus
Kaksiosainen nimi

Haematopus ostralegus
Linnaeus, 1758
Meriharakan levinneisyys. Keltainen pesimisalueet, sininen talvehtimisalueet, vihreä ympärivuotisesti.
Meriharakan levinneisyys. Keltainen pesimisalueet, sininen talvehtimisalueet, vihreä ympärivuotisesti.
Katso myös

  Meriharakka Wikispeciesissä
  Meriharakka Commonsissa

Meriharakka (Haematopus ostralegus) on oranssinokkainen lintu, joka on muuttumassa ulkoluotojen kahlaajasta kaupunkilinnuksi.

Koko ja ulkonäkö

Meriharakalla on musta pää ja selkä, mustat valkoläikkäiset siivet ja pyrstö sekä valkea rinta ja vatsapuoli. Sillä on punaiset jalat ja punainen vahva nokka. Nuoren linnun selkä on ruskehtavan tummanharmaa, ja sen nokan kärki on tumma. Ääni on raikuvan kova, kimeä ’piik’. Muutkin äänet ovat kauaskantavia ja saariston luontoa elävöittäviä kiljahteluja.

Meriharakan pituus on 40–49 cm ja siipien kärkiväli 80 cm. Lintu painaa 330–750 g.

Vanhin suomalainen rengastettu meriharakka on ollut 23 vuotta 11 kuukautta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen, peräti 43 vuoden 4 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys

Meeiharakan pesimäalueet ovat Länsi-Eurooppa, keskinen Euraasia ja Kamtšatka sekä Kiina. Näiden alueiden mukaan meriharakat joskus jaetaan kolmeen alalajiin. Sen talvehtimisalueita ovat Pohjois-Afrikka, Etelä-Eurooppa ja Etelä-Aasia. Euroopassa pesii vähintään 200 000 paria pääasiassa merenrannikoilla. Suomen pesimäkanta on 3 500–4 500 paria, mistä sisämaapesijöiden osuus on 50–100 paria.

Meriharakan Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–20123 4004 900
2013–20182 5093 6964 627
2019–20243 5254 0314 512

Meriharakka on muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa ja lähtee pois heinä-elokuussa. Arktisten alueiden pesimälinnut muuttavat Suomen yli toukokuussa.

Elinympäristö

Meriharakka lennossa
Kolme viikkoa vanhoja meriharakkoja.
Meriharakan muna

Lajia tavataan rannikoilla, hiekkarannoilla, meren saarilla, järvien ja jokien rannoilla, kosteikoissa ja viljelysmailla.

Lisääntyminen

Pesä on vaatimaton maakuoppa soraisella alustalla muutaman metrin päässä vesirajasta. Munia on kolme kappaletta, mikä on poikkeuksellista kahlaajalle, joilla normaalisti on neljä munaa. Haudonta-aika on noin neljä viikkoa ja molemmat aikuiset hautovat. Poikaset oppivat lentämään viiden viikon iässä. Toisin kuin muut kahlaajat, meriharakat ruokkivat poikasiaan. Emot noukkivat vedestä poikasille pikkueläimiä. Monissa kaupungeissa meriharakka on alkanut pesiä rakennusten tasakatoilla.

Meriharakka Helsingin Kaivopuiston edustalla.

Ravinto

Meriharakat syövät pääosin nilviäisiä, simpukoita sekä kastematoja. Myös hyönteistoukat ja pikkukalat kelpaavat.

Erityistä

Meriharakka on Färsaarten kansallislintu.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Haematopus ostralegus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Meriharakka – Haematopus ostralegus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. Linnut-vuosikirja 2024, 2025, s. 16—25. BirdLife Suomi Ry.
  4. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Haematopus ostralegus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Haematopus ostralegus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2018–2024. Country: Finland (Haematopus ostralegus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 20.9.2026. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla