| Jättimerisipuli | |
|---|---|
Piirros jättimerisipulista vuodelta 1887. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
| Alaheimo: | Scilloideae |
| Suku: | Urginea |
| Laji: | maritima |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Jättimerisipuli eli merisipuli (Urginea maritima, syn. Drimia maritima, Scilla maritima) on parsakasvien (Asparagaceae) heimoon ja Urginea-sukuun kuuluva sipulikasvi. Kasvia tavataan Välimeren alueella.

Merisipulista tavataan sekä valkoista, Välimeren itäosissa pääasiassa kasvavaa, että punaista, Välimeren länsiosissa kasvavaa, muotoa.
Merisipuli kukkii elokuusta lokakuuhun.
Merisipuli on lääkekasvi, jota tiedetään käytetyn jo 1 000 vuotta eaa. Kasvia ovat käyttäneet esimerkiksi roomalaiset, sillä merisipuli aiheuttaa oksentelua ja poistaa turvotusta. Myös Johan Bergmanin kirjoituksessa ”Neuwo – kuinga tawalliset kulku- ja tarttuwaiset taudit – taitawat estetyxi ja paratuxi tulla” vuodelta 1775 kerrotaan merisipulia käytetyn vesipöhön eli turvotuksen hoitoon.
Merisipulissa on varsinkin sydämen toimintaan vaikuttavia aineita, tarkemmin sydänaktiivisia glykosideja kuten proskillaridiinia. Esimerkiksi Suomessakin on myyty lääkettä, joka sisälsi merisipulista saatavaa skillaridiiniglykosidia. Se vaikuttaa sydänlihanksen supistumiseen, joten se vähentää sydämen vajaatoimintaa ja siten turvotuksia. Aine on kuitenkin varsin toksista ja saattaa väärin annosteltuna aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia.