Meritynnyrit

Meritynnyrit
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Vaippaeläimet Urochordata
Luokka: Salpat Thaliacea
Lahko: Doliolida
Heimo: Doliolidae
Suku: Meritynnyrit Doliolum
Quoy & Gaimard, 1834
Lajit
  • Doliolum denticulatum
  • Doliolum nationalis
Katso myös

  Meritynnyrit Wikispeciesissä
  Meritynnyrit Commonsissa

Meritynnyrit (Doliolum) on salpoihin kuuluva vaippaeläinsuku. Suvun lajeja tavataan kaikista valtameristä.

Lajit ja anatomia

Meritynnyreiden luokittelu vaihtelee eli lähteissä. Nykyisin sukuun luetaan vain kaksi lajia ja useat aiemmin sukuun luetut lajit on nykyään luokiteltu sukuihin Dolioletta tai Doliolina. Meritynnyrit ovat useimmiten muutamia millimetriä pitkiä ja suurimmillaankin muutamia senttimetrejä pitkiä läpikuultavia eliöitä. Niiden elinkierrossa on sukupolvenvaihtelua johon kuuluvat suvullisesti lisääntyvät gonotsooidit ja steriilit forotsooidit ja suvuttomasti lisääntyvät ootsooidit. Meritynnyreiden ruumiin rakenne on putkimainen ja tynnyrimäisen pyöreä. Suvun lajeilla on kahdeksan rengasmaista lihasta ruumiissaan gonotsooidivaiheessa ja ootsooidivaiheessa lihaksia on yhdeksän. Meritynnyreiden suuosat ovat suppilomaiset.

Levinneisyys ja elintavat

Meritynnyrilajeja tavataan niin Atlantista, Intian valtamerestä kuin Tyynestämerestäkin. Toisin kuin monet muut salpat, meritynnyrilajit eivät yleensä muodosta kolonioita vaan elävät yksittäin. Niiden elinkierto ja lisääntyminen on monimutkaista. Gonotsooidivaiheessa ne lisääntyvät seksuaalisesti ja munivat, joista kuoriutuu toukkia. Seuraava vaihe elinkierrossa on seksuaalisesti inaktiivinen forotsooidi ja suvuttomasti kuroutumalla lisääntyvä ootsooidivaihe. Meritynnyrit suodattavat ravinnokseen merivedestä mikroskooppisia eliöitä, esimerkiksi leviä. Ravinnon ne ottavat ruumiin läpi kulkevasta vesivirrasta, ja vesivirtaus ruumiin läpi myös liikuttaa meritynnyreitä eteenpäin.

Lähteet

  1. 1 2 Doliolum Quoy & Gaimard, 1834 World Register of Marine Species. Viitattu 21.4.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Juhani Terhivuo (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet:Selkärangattomat, s. 18. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6506-8
  3. 1 2 S. N. Prasad, Vasantika Kashyap: A Textbook of Vertebrate Zoology, s. 38. New Age International, 1990. ISBN 0-85226-928-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.4.2026. (englanniksi)
  4. 1 2 B.N. Pandey, Vartika Mahur: Biology of Chordates, s. 36-38. PHI Learning, 2018. ISBN 978-93-87472-14-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.4.2026. (englanniksi)
  5. 1 2 Nur’Aliah Binti Adam & Nurul Huda Ahmad Ishak: Taxonomic revision of the family Doliolidae Bronn, 1862 (Chordata, Tunicata, Thaliacea, Doliolida) from east coast of Peninsular Malaysia), with an updated worldwide distribution. Journal of Sustainability Science and Management, 2018, 13. vsk, nro 5, s. 147-174. (englanniksi)
  6. 1 2 Q. Bone, J.-C. Braconnot, C. Carré & K.P. Ryan: On the filter-feeding of Doliolum (Tunicata: Thaliacea). Journal of Experimental Marine Biology and Ecology, 1997, 214. vsk, nro 1–2, s. 179-193. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.4.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Linda Z. Holland: Tunicates. Current Biology, 2016, 26. vsk, nro 4, s. 146-152. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.4.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla