Metapiihappo

Metapiihappo
Tunnisteet
CAS-numero 7699-41-4
PubChem CID 14768
Ominaisuudet
Molekyylikaava H2SiO3
Moolimassa 79,0981 g/mol
Ulkomuoto valkoinen jauhe
Liukoisuus veteen niukkaliukoinen

Metapiihappo (H2SiO3 tai polymeroituneena (H2SiO3)n) on piin, hapen ja vedyn yhdiste. Se on heikko happo, yksinkertaisin piihapoista. Sitä voidaan valmistaa lisäämällä natriumsilikaatin väkevään liuokseen (vesilasiin) suolahappoa, ja poistamalla näin saadusta geelimäisestä saostumasta vettä käsittelemällä sitä 90-prosenttisella alkoholilla. Näin saatu metapiihappo on valkoista jauhetta.

Silikageelin eli piihappogeelin oletettiin ennen olevan lähes puhdasta metapiihappoa>, mutta nykyisten tietojen mukaan se koostuu vaihtelevassa suhteessa piidioksidista ja vedestä (SiO2 · nH2O). Piidioksidi (SiO2) on sekä meta- että ortopiihapon (H4SiO4) anhydridi.

Metapiihapon suoloina voidaan pitää metasilikaatteja. Kivennäisissä esiintyvät metasilikaatit eivät kuitenkaan sisällä yksinkertaisia SiO32−-ioneja, vaan niissä on suuri joukko SiO4-tetraedreja kytkeytynyt ketjuksi tai renkaaksi siten, että kahdella peräkkäisellä tetraedrilla on yksi yhteinen happiatomi. Tämän vuoksi niitä sanotaan myös rengas- tai ketjusilikaateiksi. Tällaisten ketjumaisen ionin kaava voidaan esittää muodossa (SiO32−)n.

Metapiihappo ei juuri liukene veteen. Sen suoloistakaan veteen eivät sanottavasti liukene muut kuin alkalimetallien metasilikaatit.

Lähteet

  1. Substance Name: Metasilicic acid U.S. National Library of Medicine. Viitattu 4.5.2019.
  2. ↑ Substance Name: Metasilicic acid U.S. National Library of Medicine. Viitattu 4.5.2019.
  3. ↑ Substance Name: Metasilicic acid U.S. National Library of Medicine. Viitattu 4.5.2019.
  4. ↑ Metasilicic acid PubChem. Viitattu 4.5.2019.
  5. ↑ Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: ”Oksohappojen nimet”, Kemia, s. 461. Otava, 1993. ISBN 951-1-10136-6
  6. ↑ Anil Kumar De: A Textbook of Inorganic Chemistry, 9th ed. s. 365. New Age International Publishers, 2007. 9788122413847 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ W. E. Gye, W. J. Purdy: The Poisonous Properties of Colloidal Silica. I: The Effects of the Parenteral Administration of Large Doses. British Journal of Experimental Pathology, 1922, nro 2, s. 75–85. PubMed Central:2047780 Artikkelin verkkoversio.
  8. 1 2 Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: ”Silikaatit”, Kemia, s. 334–335. Otava, 1993. ISBN 951-1-10136-6
  9. ↑ ”Piiyhdistykset”, Iso tietosanakirja, 10. osa (Piemonte–Renovoida), s. 53. Otava, 1936.