Kyrillos (kreik. Κύριλλος, noin 827–869) ja Methodios (kreik. Μεθόδιος, noin 815–885) olivat 800-luvulla Thessalonikissa syntyneet veljekset, jotka tunnetaan slaavien apostoleina. He edistivät muinaiskirkkoslaavin käyttöä liturgisena kielenä ja kehittivät kyrillisen kirjaimiston edeltäjän glagoliittisen kirjaimiston. Heitä kunnioittavat pyhinä sekä ortodoksinen että katolinen kirkko.
Kyrillos oli alkuperäiseltä nimeltään Konstantinos, Methodios joidenkin lähteiden mukaan alun perin Mikael. Nimet, joilla heidät sittemmin tunnetaan, he ottivat vasta myöhemmin munkeiksi ryhtyessään. Heidän isänsä Leo oli bysanttilainen upseeri tai virkamies, äiti oli nimeltään Maria ja mahdollisesti slaavilaista syntyperää. Joka tapauksessa he ilmeisesti oppivat kotiseutunsa eteläslaavilaisen kielimuodon jo lapsuudessaan.
Lahjakas nuori Konstantinos lähetettiin 14-vuotiaana Konstantinopoliin opiskelemaan. Hän perehtyi useisiin oppineisuuden aloihin kuten dialektiikkaan, ja hänen opintojaan ohjasi patriarkka Fotios. Hänelle olisi ollut tarjolla avioliitto mahtavan perijättären kanssa, mutta hän valitsi mieluummin kirkollisen uran, ryhtyi patriarkaatin kirjastonhoitajaksi ja siirtyi sittemmin luostariin. Sieltä hänet kuitenkin haettiin opettamaan sekä hengellisiä että maallisia tieteitä, ja hän hoiti tehtävänsä niin hyvin, että sai lisänimen ”Filosofi”. Tällä välin hänen veljensä Mikael oli aloittanut uransa hallintovirkamiehenä mutta vetäytynyt sitten luostariin, missä hän otti nimen Methodios. Hänestä tuli Kreikassa sijaitsevan Polikronioun luostarin igumeni.
Vuonna 860 patriarkka Fotioksen aloitteesta keisari Mikael III lähetti veljekset Mustanmeren pohjoispuolella asuvien kasaarien luokse käännyttämään heitä kristinuskoon. Tällä matkalla he mahdollisesti kävivät myös slaavikansojen luona. Krimin niemimaalta he löysivät paavi Klemens I:n haudan ja toivat tämän pyhäinjäännökset mukanaan Konstantinopoliin.
Seuraavaksi veljekset lähetettiin Suur-Määrin ruhtinaskuntaan, jonka hallitsija Rastislav oli pyytänyt Bysantin keisarilta kristinuskon opettajia, jotka osaisivat slaavien kieltä. Maan asukkaat oli periaatteessa jo käännytetty kristinuskoon, mutta sen seurakuntia hallittiin Itä-Frankian piispanistuimilta käsin ja liturgisena kielenä käytettiin latinaa, Rastislav taas halusi rakentaa omaa paikallista ja kansankielistä kirkkoinstituutiota. Konstantinos ja Methodios kehittivät glagoliittisen kirjaimiston ja käänsivät liturgian eteläslaavilaispohjaiselle kielimuodolle, joka tultiin tuntemaan kirkkoslaavina ja jota tuolloin kaikki slaavit pystyivät ymmärtämään. Veljekset viipyivät Määrissä yli kolme vuotta opettaen slaaveille kristinuskoa ja uutta kirjakieltä, jota heidän oppilaansa levittivät edelleen.
Uuden slaavilaisen kirkkokielen menestys herätti frankkilaisessa papistossa epäluuloja ja kaunaa, ja vuonna 867 veljekset lähtivät Roomaan selvittämään tilannetta. Matkalla he kävivät Venetsiassa kiivaan väittelyn niin kutsuttua ”kolmikielistä kerettiläisyyttä” edustavien teologien kanssa, joiden mielestä Jumalaa oli luvallista ylistää vain kolmella ”pyhällä” kielellä: hepreaksi, kreikaksi tai latinaksi. Roomassa paavi Hadrianus II otti pyhän paavi Klemensin jäännösten löytäjät hyvin vastaan. Hän toivoi kristittyjen slaavien toimivan yhdyssiteenä ja säilyttävän idän ja lännen kristikunnan jo pahasti rakoilevan yhteyden. Näin ollen paavi myös hyväksyi ja siunasi veljesten toiminnan Suur-Määrissä ja heidän slaavinkielisen liturgiansa.
Roomassa Konstantinos sairastui pahasti. Tuntiessaan kuoleman lähestyvän hän vihkiytyi munkiksi jossakin kaupungin kreikkalaisista luostareista ja otti munkkinimen Kyrillos. Ennen kuolemaansa 14. helmikuuta 869 hän pyysi veljeään Methodiosta palaamaan Määriin lähetystyötään jatkamaan. Methodios joutui palatessaan jälleen kohtaamaan frankkilaisten lähetyssaarnaajien vihamielisyyden. Hän istui vankina kolme vuotta, mutta vapauduttuaan vuonna 873 hän jatkoi toimintaansa ja koulutti joukon slaavilaisia kirkonmiehiä. Nämä joutuivat Methodioksen kuoltua 885 vainojen kohteeksi, jotkut heistä myytiin orjiksi ja vietiin Venetsiaan, missä heidät lunasti vapaiksi muuan konstantinopolilainen virkamies. Vapauduttuaan he jatkoivat työtään Bulgariassa ja itäisempien slaavien parissa.
Suur-Määrissä Methodioksen kuoltua kirkon johtajaksi nousi saksalainen piispa Wiching, mahdollisesti itse väärentämänsä paavin käskykirjeen avulla, ja syrjäytti Methodioksen seuraajakseen nimittämän slaavilaisen Gorazdin. Tämän jälkeen alue joutui Rooman kirkon hallintaan ja sen yhteys Bysanttiin katkesi. Itäisempien slaavien parissa Methodioksen oppilaiden toiminta kuitenkin jatkui.
Kyrillosta ja Methodiosta kunnioitettiin pyhinä jo pian heidän kuolemansa jälkeen. Kyrilloksen kuolinpäivä, 14. helmikuuta, tunnetaan Kyrilloksen ja Methodioksen muistopäivänä myös katolisen, anglikaanisen ja joidenkin luterilaisten kirkkojen kalentereissa. Keisari Kaarle IV määräsi vuonna 1345 maaliskuun 9:nnen Kyrilloksen ja Methodioksen kirkolliseksi juhlapäiväksi Böömissä ja Määrissä, ja siitä lähtien heitä on pidetty tšekkien kansallisina suojeluspyhimyksinä. Samoin Puolassa on 9. maaliskuuta tunnettu Kyrilloksen ja Methodioksen päivänä, ja 1800-luvulta lähtien he ovat olleet myös Puolan suojeluspyhimyksiä. Useissa muissakin slaavilaisissa maissa Kyrilloksen ja Methodioksen kultti voimistui kansallisen heräämisen myötä. Bulgariassa 24. toukokuuta on slaavilaisen kirjakielen ja bulgarialaisen kulttuurin ja sivistyksen juhlapäivä, jota vietetään ”pyhien veljesten Kyrilloksen ja Methodioksen päivänä”. Tšekissä ja Slovakiassa 5. heinäkuuta, päivä, jona Kyrillos saapui Suur-Määriin, on kansallinen juhlapäivä. Suomen ortodoksinen kirkko muistelee ”pyhiä apostolien vertaisia Kyrillosta ja Methodiosta” toukokuun 11. päivänä. Pyhää Kyrillosta, slaavien apostolia muistellaan lisäksi hänen kuolinpäivänään helmikuun 14. päivänä ja Methodiosta 6. huhtikuuta.
Vuonna 1880 paavi Leo XIII määräsi Kyrillosta ja Methodiosta kunnioitettavaksi pyhinä myös katolisessa kirkossa. 31. joulukuuta 1980 paavi Johannes Paavali II nimitti Kyrilloksen ja Methodioksen Benedictus Nursialaisen ohella Euroopan suojeluspyhimyksiksi.
Kyrilloksen ja Methodioksen mukaan on nimetty lukuisia kirkkoja, julkisia laitoksia ja instituutioita, esimerkiksi Bulgarian Veliko Tărnovon yliopisto, Pohjois-Makedonian Skopjessa sijaitseva Pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen yliopisto, Slovakian Nitran Konstantinos Filosofin yliopisto tai Bulgarian valtion Kyrilloksen ja Methodioksen mitali, joka myönnetään ansioista tieteen ja kulttuurin alalla.