Mia Erlin

Mia Erlin (s. 1970) on suomalainen taiteilija, äänisuunnittelija ja valaistussuunnittelija. Hän on monialainen taiteilija, joka työskentelee valon, äänen ja eri materiaalien kanssa. Hän toimii pääasiassa julkisen taiteen, installaatiotaiteen ja yhteisötaiteen kentällä. Mia Erlin on työskennellyt taiteilijana ja suunnittelijana vuodesta 1997 lähtien. Lisäksi hän toimii taiteen asiantuntijana, valaistussuunnittelijana ja projektipäällikkönä WSP Design Studiossa. Erlin on toteuttanut useita pysyviä ja tilapäisiä teoksia julkisiin tiloihin ja festivaaleille eri puolilla Suomea. Taiteellisen työnsä lisäksi hän toimii myös taidekoordinaattorina, kuraattorina ja tapahtumatuottajana. Mia Erlin on Suomen valotaiteen seura Flashin perustajajäsen.

Koulutus

Mia Erlin valmistui ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta ja opiskeli journalismia Laajasalon opistossa sekä taiteiden tutkimusta Helsingin yliopistossa. Hän suoritti taiteen maisterin tutkinnon (TaM) Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun koulutusohjelmasta vuonna 2005. Lisäksi hän on opiskellut arkkitehtuurivalaistusta Aalto-yliopistossa (2008) sekä taidejohtamista Sibelius-Akatemian Arts Management -maisteriohjelmassa (2009–2011).

Ura

Erlin aloitti taiteellisen uransa esittävien taiteiden parissa valo- ja äänisuunnittelijana sekä säveltäjänä. Hän on työskennellyt useissa eri kokoluokan tuotannoissa teatterin, tanssin, musiikin ja kuvataiteen kentällä Suomessa ja ulkomailla. Hänen töitään on nähty muun muassa Suomen Kansallisoopperassa, Tanssin talossa, Helsingin juhlaviikoilla, Zodiakissa, Svenska Teaternissa, Kiasma-teatterissa, Teatteri Avoimissa Ovissa, Q-teatterissa, Kouvolan teatterissa.

Viime vuosina^milloin? Erlin on keskittynyt pääasiassa pysyvien julkisten taideteosten suunnitteluun ja arkkitehtuurivalaistukseen. Hän on työskennellyt valo- ja ääni- ja mediataiteilijana ja toteuttanut pysyviä teoksia julkisiin tiloihin sekä osallistunut valotapahtumiin ja -festivaaleihin väliaikaisilla teoksilla ja osallistavilla teoksilla eri puolilla Suomea.

Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu Yleisradion Mediatalon julkisivuun toteutettu pysyvä valoteos Yhdessä enemmän (2018), interaktiivinen valoteos Lastu Jyväskylän pääkirjastossa (2019) ja Tampereen ratikan Hakametsän pysäkin valoteos Nexus (2021). Vuonna 2023 hän toteutti yhdessä Heini Myllyojan kanssa pysyvän valo- ja ääniteoksen Flumen Kemin päiväkodin julkisivuun. Vaasan Liisanlehdon kiertoliittymään valmistui Erlinin betoniveistos Kolmikehrä vuonna 2024.

Erlin on toiminut taiteen kuraattorina useissa valotaidenäyttelyissä. Hän oli mukana kuratoimassa Hillitön valo – Boisterous Light -näyttelyä Hyvinkään taidemuseossa (2023–2024), joka oli museon historian menestyksekkäimpiä.^lähde? Lisäksi hän on kuratoinut Espoo Visual Festival -näyttelyä (2019), Vallisaaren valotapahtumaa (2018) ja Flash 1- ja Flash 2 -valotaidetapahtumia.^lähde? Amorph14!-festivaalin ääni- ja performanssitaidebussi oli myös hänen kuratoimansa taidekokonaisuus.

Erlin on ollut aktiivinen myös taiteen asiantuntijatehtävissä. Taiteellisen työnsä ohella hän on toiminut projektipäällikkönä ja koordinaattorina kansainvälisissä EU-hankkeissa (TTT in EU, LPT in EU), Shanghain maailmannäyttelyn Snowball-verkostoitumistapahtumassa Suomi paviljongissa^lähde? ja kansainvälisessä Amorph14!-festivaalissa. Vuonna 2025 hän työskentelee Vantaan ratikan viisivuotisessa julkisen taiteen hankkeessa taidekoordinaattorina.

Tunnustukset ja palkinnot

• 1. palkinto prosenttitaidehaussa Pajarinrannan päiväkotiin, Kemi (2022) yhdessä Heini Myllyojan kanssa
• 1. palkinto Tampereen ratikan portfoliokilpailussa valoteoksesta Hakametsän raitiotiepysäkille (2020)
• Kunniamaininta Helsingin kaupungin 5G-aseman suunnittelukilpailussa ehdotuksella NEST (2019) yhdessä Verna Vaarnan kanssa
• 1. palkinto Jyväskylän pääkirjaston taidekilpailussa (Lastu, 2018)
• 1. palkinto Yleisradion kutsukilpailussa (Yhdessä enemmän, 2017)

Julkisia teoksia

• Yhdessä enemmän (2018), Yleisradion pääsisäänkäynti, Helsinki
• Liito (2019), Leppävaaran aseman alikulku, Espoo
• Lastu (2019), Jyväskylän pääkirjasto
• Saaristonkadun alikulku (2020), reaktiivinen valoteos, Oulu
• Nexus (2021), Hakametsän raitiotiepysäkki, Tampere
• Oliot (2022), Saukonaukio, Helsinki
• Flumen (2023), Pajarinrannan päiväkoti, Kemi
• Kolmikehrä (2024), Liisanlehdon kiertoliittymä, Vaasa
• W - arkkitehtooninen teos (2025), Palosaaren alikulku, Helsinki

Yksityiselämä

Mia Erlinin puoliso oli muusikko Jone Takamäki. Heillä on kaksi yhteistä lasta.

Lähteet