Michael Baxandall

Michael David Kighley Baxandall (18. elokuuta 1933 Cardiff – 12. elokuuta 2008) oli brittiläinen taidehistorioitsija.

Baxandall opiskeli englannin kieltä Downing Collegessa F. R. Leavisin johdolla. Tämän jälkeen hän opiskeli taidehistoriaa pitkälti Italiassa ja Saksassa ennen paluutaan Englantiin vuonna 1957. Baxandall aloitti työskentelyn Lontoon yliopiston Warburg Institutessa. Hän meni vuonna 1963 naimisiin Kay Simonin kanssa ja sai lapsia. Baxandall sai vuonna 1959 Warburg Institutesta kahden vuoden stipendin italialaisen renessanssin aiheiden tutkimiseen Ernst Gombrichin ohjauksessa; työ ei johtanut filosofian tohtorin tutkintoon, mutta toi lopulta aineistoa Baxandallin esikoiskirjaan Giotto and the Orators (1971). Baxandall työskenteli vuodesta 1961 Victoria and Albert Museumin veistososastolla ja palasi Warburg Instituteen vuonna 1965 renessanssin tutkimuksen luennoitsijana. Hänen toinen kirjansa Painting and Experience in Fifteenth-Century Italy julkaistiin vuonna 1972. Teos The Limewood Sculptors of Renaissance Germany (1980) toi hänelle Mitchell Prizen. Baxandall teki yhteistyötä Svetlana Alpersin kanssa muun muassa kirjassa Tiepolo and the Pictorial Intelligence (1994).

Baxandall oli professori Lontoon yliopistossa vuodesta 1981 ja tuli valituksi British Academyyn vuonna 1982. Hän sai MacArthur Fellowshipin vuonna 1988. Baxandall työskenteli vuodesta 1986 osa-aikaisesti Kalifornian yliopistossa (Berkeley) ja oli lisäksi vierailevana professorina Cornellin yliopistossa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1996. Baxandallin viimeinen kirja oli Words for Pictures (2003). Baxandall sairasti viimeisinä vuosinaan Parkinsonin tautia.

Lähteet