Keltamohua

Keltamohua
Keltamohua
Keltamohua
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä

Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Mohuat Mohouidae
Suku: Mohoua
Laji: ochrocephala
Kaksiosainen nimi

Mohoua ochrocephala
(Gmelin, 1789)
Katso myös

  Keltamohua Wikispeciesissä
  Keltamohua Commonsissa

Keltamohua (Mohoua ochrocephala), aikaisemmalta nimeltään mohua, on Uuden-Seelannin kotoperäinen lintulaji.

Koko ja ulkonäkö

Keltamohuan pituus on 15 cm. Koiras painaa 30 g ja naaras 25–26 g. Pään ja rinnan höyhenpeite on täysin keltainen. Selkä, siivet ja pyrstö ovat kellanruskeat. Vatsan alaosa ja alaperä ovat valkoiset. Pyrstön kärjessä sulat ovat usein kuluneet piikkimäisiksi. Jalat, silmät ja nokka ovat mustat.

Lisääntyminen ja pesintä

Keltamohuat lisääntyvät kevään ja kesän aikana. Pesä rakennetaan puunkoloon. Munia munitaan yhdestä neljään. Parista vain naaras hautoo munia, noin 20−21 päivän ajan, jolloin poikaset kuoriutuvat. Naaras ja koiras ruokkivat poikasia pääsääntöisesti noin kuukauden ajan, mutta satunnaisesti jopa yhdeksän kuukautta. Poikaset poistuvat pesästä ensimmäistä kertaa 18−22 päivän ikäisinä. Kauden aikana pari voi munia myös toisen pesueen.

Keltamohua on yksi pesäloisena toimivan atollikäen isäntälajeista.

Levinneisyys

Ennen eurooppalaisten saapumista Uuteen-Seelantiin keltamohua esiintyi laajalti Eteläsaarella ja Stewartinsaarella. Nykyään levinneisyysalue on noin 25 prosenttia alkuperäisestä. Stewartinsaarelta laji on hävinnyt. Eteläsaarella vahvimmat esiintymisalueet ovat Fiordland- ja Mount Aspiring -kansallispuistot, minkä lisäksi eristyneitä populaatioita on noin kymmenen. Keltamohuaa on myös siirretty kymmenelle rannikon pikkusaarelle.

Ravinto

Ravinto koostuu pääasiassa selkärangattomista, erityisesti toukista ja hämähäkeistä. Satunnaisesti mohua syö myös pieniä hedelmiä.

Uhat ja suojelu

Suurimmat uhat keltamohualle muodostavat maahantuodut petoeläimet, erityisesti rotat sekä kärpät. Suojelutoimena näätäeläimiä loukutetaan ja rottien määrää rajoitetaan myrkyttämällä. Keltamohuaa on siirretty rannikon pikkusaarille, joista lintuja palautetaan takaisin pääseaarelle.

Uhanalaisuusarvio

Keltamohuan kannan arvioidaan olevan 5 000–10 000 yksilöä. Vaikka laji menestyy pikkusaarilla, joissa ei ole vieraslajipetoja, se kuitenkin vähenee alueilla, joilla näitä petoja esiintyy. Kokonaisuutena kannan uskotaan olevan laskusuuntainen. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee lajin silmälläpidettäväksi.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Mohoua ochrocephala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2026. BirdLife Suomi. Viitattu 2.11.2026.
  3. 1 2 3 4 5 6 Elliott, G.P.: Mohua | yellowhead 2013 [päivitetty 2025]. New Zealand Birds Online. Viitattu 7.11.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Robertson, Hugh A. & Heather, B. D. & Onley, Derek J.: The hand guide to the birds of New Zealand. Uusi-Seelanti: Penguin Books, 2015. ISBN 978-0-14-357093-6 (englanniksi)
  5. 1 2 3 Department of Conservation doc.govt.nz. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  6. 1 2 3 Mohoua ochrocephala The IUCN Red List of Threatened Species 2022: e.T22705397A209465053. 2022. BirdLife International. Viitattu 12.11.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla