Monismi eli ykseysajattelu on käsitys, jonka mukaan vain yhdenlaatuista ”ainesta”, ”todellisuutta” tai muuta vastaavaa on olemassa. Monismin mukaan asioita ei ole kuin yksi.
Ontologinen monismi on käsitys, jonka mukaan on vain yksi todellisuus. Monismi poikkeaa dualismista eli kaksijakoisesta todellisuuskäsityksestä, jonka mukaan on olemassa kahdenlaista todellisuutta sekä pluralismista eli monijakoisesta todellisuuskäsityksestä, jonka mukaan todellisuuksia on useita.
Suomalainen Wienin piiriä lähellä ollut filosofi Eino Kaila käsitti maailman monistisesti: ainetta ja henkeä, luontoa ja yliluontoa ei voi erottaa toisistaan. Kaila kuitenkin arvosteli Wilhelm Ostwaldin esittämää monismikäsitystä pintapuoliseksi ja liian luonnontieteelliseksi.
Metodologinen (naturalistinen) monismi on käsitys, jonka mukaan on vain yksi kaikille tieteille yhteinen tieteellinen menetelmä, eikä esimerkiksi ihmistieteillä ole omaa luonnontieteistä poikkeavaa menetelmää. Metodologinen monismi liittyy läheisesti positivismiin. Esimerkiksi mielenfilosofiassa se on esiintynyt behaviorismina, jonka mukaan puhe kaikesta mentaalisesta on mahdollista kääntää fysikalismiin.
Eettiseksi monismiksi on kutsuttu näkemystä, jonka mukaan jotkin arvot tai säännöt ovat aina ensisijaisia.
Monismi oikeustieteellisenä terminä tarkoittaa ajattelutapaa, jonka mukaan kansallinen ja kansainvälinen oikeusjärjestys ovat yhtä.