Moralia

Moralia
Ἠθικὰ σύγγραμματα
Moraliaan kuuluvan kirjoituksen Hyveestä ja paheesta alku käsikirjoituksesta Venetsia Gr. 248, fol. 5r, vuodelta 1455.
Moraliaan kuuluvan kirjoituksen Hyveestä ja paheesta alku käsikirjoituksesta Venetsia Gr. 248, fol. 5r, vuodelta 1455.
Alkuperäisteos
Kirjailija Plutarkhos
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofia
Julkaistu n. 100–125
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Moralia (m.kreik. Ἠθικὰ σύγγραμματα, Ēthika syngrammata, ”Etiikkaan liittyviä kirjoituksia”) on Plutarkhoksen kirjoitusten kokoelma, joka sisältää 78 eklektistä tutkielmaa ja puhetta. Moralian tekstit antavat hyvän kuvan Plutarkhoksen ajan Kreikan ja Rooman elämästä, mutta sisältävät yhtä hyvin ajattomia huomioita ihmisten elämästä ja tavoista.

Historia

Moraliaan luetut tekstit ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ensimmäisen vuosisadan lopulla ja toisen vuosisadan alussa. Ne ovat varhaisempia kuin teos Kuuluisien miesten elämäkertoja, jonka Plutarkhos kirjoitti vasta elämänsä loppupuolella. Suuri osa tutkielmista esiintyy Lampriaan nimiin laitetussa Plutarkhoksen teosten luettelossa.

Kokoelmana Moralia — joka tunnetaan yleensä tällä latinankielisellä nimellään — syntyi, kun Maksimos Planudes yhdisti tekstit yhdeksi kokoelmaksi 1200- ja 1300-lukujen vaihteessa. Moralian ensimmäisen painetun, vielä varsin heikkolaatuisen laitoksen (editio princeps) painoi Aldus Manutius Venetsiassa vuonna 1509. Moralia oli mukana myös Plutarkhoksen kaikkien teosten editio princepsissä, jonka painoi Henri Estienne eli Henricus Stephanus Genevessä vuonna 1572. Jacques Amyotin ranskankielinen käännös Moraliasta julkaistiin vuonna 1565.

Monet eurooppalaiset sukupolvet ja erityisesti renessanssihumanistit ja valistusfilosofit ovat lukeneet ja jäljitelleet Plutarkhoksen esseitä, tunnetuimpina Michel de Montaigne.

Sisältö

Moralian kirjoituksista vain osa on aiheeltaan moraalisia. Kirjoitukset käsittelevät yhtä lailla tapoja, kasvatusta, filosofiaa, uskontoa, politiikkaa, kirjallisuutta, luonnontieteitä kuin esimerkiksi lääketiedettäkin. Osa teksteistä on erilaisia tutkielmia ja esseen kaltaisia kirjoituksia, osa retorisia harjoituspuheita ja osa dialogeja.

Kirjoituksiin lukeutuvat muun muassa Aleksanteri Suuren myötäisestä onnesta ja hyveestä, joka on merkittävä lisä Aleksanteri Suuren elämäkertatietoihin; Isiksestä ja Osiriksesta, joka on tärkeä lähde egyptiläisiin uskonnollisiin rituaaleihin; Herodotoksen pahanilkisyydestä, joka saattaa olla alun perin retorinen harjoitus, ja jossa Plutarkhos kritisoi historiankirjoituksen isää Herodotosta puolueellisuudesta; sekä filosofisempia teoksia, kuten Platonisia kysymyksiä, Sokrateen daimonionista, Mielen tyyneydestä ja Niistä, joita jumaluus rankaisee myöhemmin; sekä Gryllos, joka on humoristinen dialogi Homeroksen Odysseuksen ja yhden Kirken siaksi noituman merimiehen välillä.

Osan Moraliaan luetuista teoksista tiedetään olevan pseudepigrafisia: näihin kuuluvat muun muassa Kymmenen puhujan elämäkerrat, Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä ja Musiikista. Pseudepigrafisten teosten kirjoittajasta tai kirjoittajista käytetään nimeä Pseudo-Plutarkhos. Vaikka nämä kirjoitukset eivät olekaan Plutarkhoksen omia ja ne ovat peräisin hieman myöhemmältä ajalta, ne ovat kuitenkin antiikin aikaisia ja arvokkaita historioitsijoille.

Moralian esseistä on suomennettu vain muutama: näitä ovat Lihansyönnistä (Summa 2004); Neuvoja vastanaineille, Sisarrakkaudesta, Kiintymys jälkeläisiin ja Rakkaudesta kokoelmassa Hellien tunteiden kirja (Tammi 2005); Eläinten älykkyydestä, Gryllos ja valikoima Pitopuheista kokoelmassa Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia (Gaudeamus 2015); sekä Mielen tyyneydestä, Vihan hallinnasta, Turhasta uteliaisuudesta ja Lohdutukseksi puolisolle kokoelmassa Mielen tyyneydestä (Otava 2020).

Luettelo kirjoista

Plutarkhoksen Moralia, kirjoituksen Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä alku vuoden 1531 laitoksesta.

Stephanuksen vuoden 1572 editiosta lähtien Moralia on järjestetty neljääntoista kirjaan seuraavasti:

Kadonneita kirjoja

Plutarkhoksen tutkielmiin on kuulunut myös lukuisia muita teoksia, jotka ovat kadonneet. Osa tunnetaan nimeltä Lampriaan luettelosta. Kadonneisiin kuuluvat muun muassa seuraavat tutkielmat:

Lähteet

  1. 1 2 Sironen, Erkki: Jälkisanat teokseen Plutarkhos 2005, s. 178–179.
  2. ↑ Smith, William: ”Plutarchus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Teosten nimien suomennokset vastaavat suomennoksissa käytettyä nimeä, mikäli teos on suomennettu. Muiden teosten osalta on seurattu pääosin teosluetteloa: Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos 2005, s. 191–193.
  4. 1 2 Karamanolis, George: Plutarch The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  5. ↑ Carriker, Andrew James: The Library of Eusebius of Caesarea. (Vigiliae Christianae, Supplements) Brill, 2003. ISBN 9789047402312 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Chaniotis, Angelos: Ritual Dynamics: The Boiotian Festival of the Daidala Academia.edu. Viitattu 14.4.2021.
  7. ↑ On the Control of Anger: Loeb Edition Introduction LacusCurtius. Viitattu 14.4.2021.

Kirjallisuutta

Suomennokset

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

Aiheesta muualla