
Muhammad an-Nasir oli Marrakechin kalifi 1199–1213. Hänen valtakaudellaan almohadivaltio sai suurimman kokonsa Baleaarien valloituksen jälkeen vuonna 1203. Hän kukisti jo isäänsä Abu Yusuf Ya'qub al-Mansuria vastaan kapinoineet almoravidit, kukisti Tunisian kapinalliset sekä nimitti tamän jälkeen Tunisian varahallitsijaksi Abdul Wahidin (k. 1221).
Vuonna 1212 kalifi ryhtyi Espanjassa sotaan pahamaineisia maantierosvoja vastaan ja sai vastaansa myös Kastilian, Aragonian ja Navarran yhtyneet joukot Las Navas de Tolosan taistelussa, jonka seurauksena maurilainen Espanja pirstoutui jälleen pieniksi islamilaisiksi ruhtinaskunniksi. Taistelusta on tullut espanjalainen legenda, vaikka sen vaikutukset ilmenivät seuranneissa poliittisissa tapahtumissa: haavoitettu kalifi palasi Marrakechiin kuolemaan. Kruununperijä Abu Ya'qub Yusuf II:n alaikäisyyden vuoksi valtakunta joutui sisäisen hajaannuksen tilaan.
An-Nasirita kerrotaan tarinaa, jonka mukaan hän olisi ottanut vuoden 1212 tienoilla vastaan Englannin kuningas Juhana Maattoman lähettilään. Sekä kirkon että aatelistonsa kanssa riitautunut Juhana oli kertoman mukaan ehdottanut liittoutumista an-Nasirin kanssa ja kiitoksena tästä ollut valmis kääntymään itsekin islamiin. Juhanan viesti oli tarinan mukaan sävyltään aneleva ja epätoivoinen, ja an-Nasirin mielestä tämä oli niin vastenmielistä, että hän kieltäytyi. Tarinan todenperäisyys on epäselvä, koska varhaisemmat merkinnät siitä ovat peräisin 20 vuotta väitetyn tapaamisen jälkeen ja ne ovat peräisin vain yhdestä lähteestä: munkilta nimeltä Matteus Pariisilainen.