
Muslimi (arab. مسلم, muslim) on islaminuskon tunnustaja. Sana on johdettu arabian konsonanttijuuresta S-L-M. Samasta juuresta on johdettu myös uskonnon nimi islām, joka tarkoittaa alistumista. Muslim vuorostaan tarkoittaa ”(Jumalalle) alistuvaa”.
Vanhassa suomen kielessä on käytetty myös muotoa ”musulmaani”, joka pohjautuu persian kieleen (مسلمان, mosalmān). Vanhahtava muoto on myös ”muhamettilainen” sekä ”muhammedinuskoinen”. Jotkut muslimit pitävät sanaa ’muhamettilainen’ loukkaavana. Monet muslimit pitävät englannin sanaa moslem alentavana ja kolonialistisena. Vielä 1990-luvulla se oli hyväksytympi nimitys kuin muslim.
Sanan ”muslimi” varhaisin tunnettu epigrafinen esiintymä on vuonna 741 arabialaisessa piirtokirjoituksessa (Ayn al-Jarr). Sitä ennen käytettiin usein ilmaisua ”uskova”. Kristillisissä teksteissä se esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 775. Sana esiintyy myös Johannes Nikiûlaisen kronikassa 600-luvun lopulta, mutta siinä se on luultavasti myöhempi lisäys.
Kansainvälisen kyselytutkimuksen mukaan muslimiksi ilmoittautuvat henkilöt osallistuvat laajasti islamilaiseen uskonnonharjoitukseen ja uskovat islamin keskeisiin oppeihin. Uskonnon ilmoitti omassa elämässään tärkeäksi 80–90 prosenttia muslimeista eri maissa. Moskeijassa muslimeista kävi viikoittain 43–71 prosenttia ja Koraania luki päivittäin 39–59 prosenttia.
Islamin viisi peruspilaria määrittelevät muslimin tärkeimmät velvollisuudet. Nämä viisi asiaa ovat uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Pyhiinvaellus Mekkaan on kuitenkin käytännön syistä useimpien ulottumattomissa. Perustavin asia on uskontunnustus, jonka sisältönä on usko yhteen Jumalaan ja Muhammediin hänen profeettanaan. Šiioilla se sisältää myös maininnan Alista. Islamin syntyalueilla eli Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa enemmistö muslimeista sitoutui uskontunnustuksen sisältöön, mutta Balkanilla jo 15 % muslimeista katsoi luopuneensa siitä.
Islamiin sisältyy ajatus Jumalan lain eli šarian mukaisesta elämästä koko yhteiskunnassa. Sitä kannatettiin eniten Etelä-Aasiassa (84 %), sitten Kaakkois-Aasiassa (77 %) sekä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (74 %). Vähemmän ajatus sai tukea Saharan eteläpuolella (64 %), Balkanilla (18 %) ja Keski-Aasiassa (12 %). Yksittäisistä maista šarian kannatus oli suurinta Afganistanissa (99 %), Irakissa (91 %) ja Palestiinassa (89 %), kun kyse oli maista, joissa islam oli valtauskonto. Maissa, joissa islamilla ei ollut virallista asemaa, šarian kannatus oli vähäisempää, esimerkiksi Libanonissa 29 % ja Turkissa 12 % (aineisto koottiin vuosina 2011–2012).
Muslimeja on nykyisin noin 2 miljardia, vaikka vielä 1900-luvun alussa heitä oli ainoastaan 200 miljoonaa. Muutos on johtunut melkein yksinomaan väestönkasvusta muslimiväestöjen keskuudessa. Lähetystyö ei ole varsinaisesti kuulunut islamiin, vaikka nykyaikana sitäkin tapahtuu. Suurimmat muslimien lukumäärät maittain ilmenevät seuraavasta taulukosta.
| Valtio | Muslimeita(lukumäärä) | Lähde |
|---|---|---|
| 227 226 404 | ||
| 197 547 566 | ||
| 189 000 000 | ||
| 148 607 000 | ||
| 95 316 131 | ||
| 87 336 965 | ||
| 81 529 435 | ||
| 80 683 525 | ||
| 50 000 000 | ||
| 40 559 749 | ||
| 38 800 190 | ||
| 35 713 657 | ||
| 34 022 437 | ||
| 33 646 788 | ||
| 30 490 000 | ||
| 27 784 498 | ||
| 27 143 182 | ||
| 26 550 000 | ||
| 19 237 161 | ||
| 18 930 000 | ||
| Muu maailma | 287 230 000 |